Lyhyt listaus & fiiliksiä ropecon peleistä
Perjantai:
Fiasko oli ensimmäinen peli ja vakuutti. Systeemi loi tilanteen yhteisellä kontaktin muodostus prosessillaan; jokainen heitteli hahmojen välille suhteita, paikkoja, juonen kannalta merkittäviä esineitä ja niin edelleen. Olin jonkinaikaa hämmentynyt koska hahmo synyi tavallaan päälaellaan; ensin syntyivät suhteet ja sitten vasta hahmo suhteiden takana. Tämä tarkoitti sitä että hahmon visuaalinen kuva mielessä muuttui jatkuvasti, joka oli sekä hauskaa että hieman hämmentävää. Pelistä jäi hyvä maku.
 
”I dare you... ” kauhukartano oli asetelmana hyvä ja pääsin kokeilemaan Savage Words systeemiä, kuitenkin muut peliin ilmoittautuneet pelaajat olivat peruneet, joten pelasimme kolmestaan; minä, PJ ja eräs PJ:n ystävä joka liittyi seuraan korvaavana. Pelin rakenne olisi keskittynyt hahmojen välisten suhteiden käsittelyyn, ryhmän sisäiseen dynamiikkaan pelottavassa tilanteessa ja niin edelleen, joka jäi nyt kahden hahmon varaan joka ei lähtenyt toimimaan. Kartano oli kuitenkin komea.
 
Lauantai:
”Together we shall Triumph” supersankari rymistely. Ensivaikutelma iski samantien johtuen upeista kuvista jotka PJ oli asetellut pöytään; genreen kuuluen hahmojen asut olivat esillä ja helpottivat hahmoon astumista suunnattomasti. Satunnainen hahmo, kuten yleensäkin pidän sattuman varaisesta hahmonjaosta ropecon peleissä, anrtoi batman tyyppisen hahmon joten sain käyttää hahmon kanssa mörisevää ääntä ja huomattuani hahmon heikon karisman sain tästä sysäyksen olla melko epämiellyttävä ihminen. Peli soljui mukavasti kautta linjan, d20 systeemin huomasin olevan surkea supersankari juttuihin, mutta PJ & pelaajat saivat pelin etenemään niin soljuvasti ettei tämä haitannut. Pelistä jäi hyvä vaikutelma, ehkä jäin kaipaamaan hieman ennemmän hahmojen välistä jutustelua ja taustoista nousevia juttuja; kuulin että tämä oli tullut esiinn enemmän myöhemmässä pelautuksessa, mutta erittäin vahva alku lauantaille.   
 
Night of the Living Gentlemen kauhupeli osoitti taas miksi pidän kauhupeleistä konissa. Upeaa tavaraa; hahmot olivat hyvä pohja ja skenaaria systytti ja pelaajien kemiat kohtasivat täydellisesti. Peli yhdisti aikakauden fiiliksen ja raivokkaan brutaalin väkivallan, johon CoC taitaa olla kaikkinensa paras systeemi minulle. Hieman väänsin hahmoa sivuun siitä mitä paperilla oli; vanhensin mielessäni hahmoa ja muokkasin suhdetta toiseen agressiivisesta paapovaan ja näin edelleen. PJ tuntui pitävän tästä ja homma toimi. Fantastinen peli, conin paras minulle.
 
Savuharson tuolla puolen oli erinomainen peli; uskomattoman hieno juoni järkyttävän komea npc galleria ja tahti pelissä intensiivinen. Hahmojen pelaaminen jäi hieman taka-alalle osassa peliä, jonka vuoksi tämä ei noussut aivan Gentlemen –pelin tasolle, tämä puoli ei millään muotoa kokonaan jäänyt kuitenkaan; monimutkaisessa juonessa selkeästi keskitytään olennaiseen. Pelinjohtajalla oli hyvin vaikuttava nimimuisti, erinomainen ote pelin juonesta sekä hyvä kontrolli ryhmästä; hän suoraan mainitsi välissä että olin ollut toiminnan ytimessä paljon ja nosti muita etualalle. Arvostan suuresti pelinjohtajan hallintaa juuri tällä saralla; minulla on taipumus olla melko äänekäs ja agressiivinen pelityylissäni, joka alkaa harmittaa ajoittain pelin jälkeen ja tässä pelinjohtajan kontrolli sai tilanteen tasaantumaan hieman, häiritsemättä peliä ollenkaan ja paransi entisestään jälkifiilistäni.
 
Sunnuntai:
Dresden Files. Pelin juoni oli mainio, hahmot hyvin mietitty ja tilanne mielenkiintoinen. Pelin alussa kysytty kysymys onko pelin tarkoitus juonen seuraamiseen vai hahmojen pelaamiseen ei aivan toiminut; PJ:n vastaus että molempia ei sinällään lisännyt informaatiota, josta huomio itselle että tämä kysymys olisi hyvä kallistaa aina jompaan kumpaan suuntaan. Lähdin sitten liikkeelle hahmon maistelusta joka olikin varsin mukavaa. Pelin kuluessa tuli selväksi että porukan kemiat eivät menneet aivan yhteen ja hyvin meielenkiintoinen mutta pitkä rikospaikkatutkimus ja paikkojen katselu & haastattelut eivät sytyttäneet kaikkia, jonka vuoksi pelin alussa mitä tehdään olisi voinut olla selkeämpi. Lopulta päädyin pelaamaan skenaarion loppuun rikospaikkatutkijan kanssa koska peli vei noin tunnin ylimääräistä ja pelistä jäi hyvä maku kaikkinensa. Hyvä päätös conin peleille; pääsin pelaamaan Dresden Filesiä, rikoksen kulku selvisi ja rikospaikka tutkijan tukimuksen pelaamisen seuraaminen oli nautinnolista. Sanoisin että peli olisi ollut suorastaan mainio jos pelin alussa olisimme saaneet enemmän hahmotettua mitä pelissä haetaan ja mitä ihmiset odottavat, mutta hankalaahan se välillä on.

Erinomainen con jälleen kerran.