Retroilun puolesta täytyy sanoa, että olen ollut positiivisesti yllättynyt tuon LotFP:n menestyksestä. Jos haluaa paljon peliä suomessa myydä, niin sitä kannattais varmaan tutkia enemmän ja miettiä, että mitkä tekijät siitä on tehneet myyntihitin.
Mää epäilen, että Navdi on oikeassa nimenomaan tuosta kaupan pitäjän näkökulmasta. Se surullinen tosiasia on, että se sisältö ei riitä pelistä (tai kirjasta) tekemään suosittua, varsinkaan sellaisten ihmisten keskuudessa joilla ei ole juuri kosketuspintaa roolipelaamiseen. Jos muistelee vanhaa punalaatikkoa, niin mulla se tuli vastaan ensimmäistä kertaa Transformers lehden takakannen mainoksesta, jossa oli mukana myös kuponki, jolla sen saattoi tilata. Jos oikeasti haluaisi tehdä pelin joka on hitti teinien keskuudessa, niin siinä tarvittaisiin takuulla melkoisesti mainontaa.
Tästä huolimatta mää kyllä kannattan tuota Miken projektia. Edelleenkään semmoista helposti mukaansa tempaavaa suomenkielistä roolipeliä ei musta ole saatavilla ja me höperöt sedät sellaista mielellämme sukulaislapsillemme ostaisimme. Roolipeliskenen kannalta on musta jalo ja tuettava päämäärä suunnitella peliä jolla saisi uusia pelaajia harrastuksen pariin sen sijaan, että suunnittelee peliä jonka ne retroilevat vanhat parrat ostaisivat.
Määkään en kuitenkaan sinänsä näe miksi näitä kahta ei voisi yhdistää. Lähinnä kai ne retroilevat vanhat parrat voivat kaivata monimutkaisempia sääntöjä kuin ne uudet pelaajat. Periaatteessa voisi kuitenkin olla hyvä idea suunnitella sellaista peliä joka voisi kumpaankin yleisöön upota. Jos uusia pelaajia tavoitellaan, niin Mike on musta kans skenestä se kaveri, jonka kannattaa tällainen peli suunnitella. Medianäkyvyyttä kun löytyy meihin muihin verrattuna melko paljon enemmän ja tästä voisi olla pelin markkinoinnille hyötyä.
Jälkimmäistä, mutta perustoiminnan olisi silti lähellä dungeonhackin aarre ja hirviö -kombinaatiota. Ajattelin, että Punalaatikon tyylinen johdantotarina voisi välittömästi johtaa ensimmäiseen kampanjaan, joka paketissa myös esiteltäisiin.
Aivan ehdottomasti musta tuollainen johdantotarina (se oli punalaatikossa ihan mahtava). Olen itse pohdiskellut miten tällaisen pelin rakentaisin ja kirjoittaisin heti kärkeen johdantotarinan siihen "mene kohtaan 20" tyyliin niin, että sitä voi valmishahmolla alkaa pelata välittömästi. Tämän jälkeen sitten siirryttäisiin sääntöjen esittelyyn ja hahmonluontiin ja kun nämä olisi käyty läpi, niin kehotettaisiin tekemään nyt oman hahmo ja pelaamaan johdantotarina sillä uudestaan läpi. Sitten perään vielä vaikka nettiosoite, josta löytyisi pari vastaavaa tarinaa lisää.
Tämän jälkeen mää sitten alkaisin kirjassa opettaa pelinjohtamista ja siihen liittyviä sääntöjä ja antaisin ohjeet, joilla sen alun valmisseikkailun voi helposti muuttaa ryhmälle pidettäväksi seikkailuksi. Perään taas nettiosoite, josta vois käydä hakemassa lisää valmisseikkailuita pelattavaksi.
Ja sen pelikirjan valmisseikkailun päävihollinen, muuten olis eevil, mutta sopivan seksikäs (vaan sen verran, että voi lapsillekin näyttää) vampyyrinainen, joka tietenkin jäis henkiin ja suunnittelemaan kataluuksiaan myös tulevaisuudessa.
Hyvä idea. Mietin myös sitä, että hahmoluokat eivät olisi supergeneerisiä vaan hieman tiukempia. Siis ei varas ja taistelija vaan esimerkiksi merirosvo ja ritari. Näin niitä voi myös olla enemmän.
Hyvinkin. Toki voisi myös ajatella, että olisi myös tavallaan yksi ylä hahmoluokka (joka voisi antaa esim. kolme neljästä kyvystä) johon sitten valitaan esim. yksi kyky lisää ja saadaan näin se suppeampi hahmoluokka. Jos se varas siis ottaisi uinnin, niin siitä tulisi merirosvo ja jos se taas ottaisi näpistyksen, niin siitä tulisi taskuvaras.
Tämä olisi ajatus, tosin jäin nyt miettimään tota roolipelien ikuista murheenkryyniä, sosiaalista konfliktia. Miksi käyttää sääntöjä, kun sen voi roolipelata? Mutta toisaalta, miksi ei käyttää sääntöjä, kun hahmo ja pelaaja voi olla tosi eri tasoisia siinä...
No voihan ne taistelutkin roolipelata ihan kuvailemalla ja vaikka satunnaisesti kolikkoa heittämällä, mutta suurin osa pelaajista kokee että hyvät säännöt antavat siihen lisää sisältöä (tai siis ainkain joskus haluavt pelata muutakin kuin pj päättää freeformia). Eli voi olla hauskempaa katsoa kuninkaan kahden neuvonatanjan sanallista sparrausta, jos kuvailun ohessa välillä heitetään noppia ja annetaan tämän suunnata peliä sen sijaan, että vaan kuvaillaan mitä ne hahmot puhuvat ja pj sitten päättää mitä tapahtuu.
Mää toteuttaisin tämän tuossa aloittelijoille suunnatussa pelissä niin, että esittelisin ensin sen tavallisen taisteluosuuden ja oikeastaan kaikki muutkin perusdunskaus säännöt. Sitten ihan siellä viimmeisillä sivuilla toteaisin, että "hei jos muuten haluatte pelata joitain sosiaalisia konflikteja, esim. julkisia väittelyitä ihan säännöillä, niin näillä se käy ja lisäksi homma toimii oikeastaan ihan samaan tapaan kuin tuo ruumiillinen taistelukin."
