Skenen tilasta jne. (Sam! ampuu blogissaan vesilintua kovilla)

[Nuurori]

Sam! ampuu blogissaan vesilintua kovilla:D

Vastaan tänne, vaikka siis näistä asioista on täällä paljon jauhettukin. Tarkoitus ei ole aiheuttaa kellekään empäs-tautikohtausta, mutta jos jotain lisäkeskustelua syntyy, niin blogikommenttiraidalla niitä on vaa nii rasittavan hankala seurata.
...

Tärkeetä kulttuuritutkimusta ja mielenkiintosta dataa. Täytyy kuitenkin myöntää, että oon varmaan lähempänä puolisukeltajaa, jos kohta myös erillinen entiteettini. Tässä jotain akanoita pohdittavaksi:

"Harrastuksen aloitusvuodesta lienee paikallaan huomioida aloittajamäärät vuosikymmenittäin. Vuosina 1986-1990 roolipelaamisen aloitti 17 vastaajaa, vuosina 1991-2000 13 vastaajaa ja vuosina 2001-2007 15 vastaajaa. Tämän aineiston valossa näyttää siis siltä, että aloittelijoiden määrä olisi 2000-luvulla ollut suurempi kuin 1990-luvulla (eikä aineisto edes yllä kuin vuoteen 2007 asti). "

Jos lähdetään siitä, että aika vie jotkut mukanaan, ja jos sanotaan että vuosikymmenessä puolet lopettaa pelaamisen, niin 90-lukulaisten määrä pitäisi tuplata ja 80-lukulaisten nelinkertaistaa.

"Vaikka ykköspaikka kuuluukin Punalaatikolle, on syytä huomata, että sen suosio myös aika tavalla rajoittuu 1980-luvun viimeisin vuosiin. Näin Punalaatikon voittoa onkin syytä selittää ennen muuta tarjonnan nojalla: 1980-luvun lopulla sillä ei juuri ollut suomenkielisiä kilpailijoita. "

Punalaatikkoa, toisin kuin Runequestia, myytiin kirjakaupoissa ja marketeissa, mutta niin myytiin myös Adventures of the North Kalevala Heroessia, vaikka se toki tulikin jakoon myöhemmin.

...

Sopen kanssa olen samoilla linjoilla ennenkaikkea siinä, että aloittelijat tarvitsisivat markinoilta saatavissa olevia pelejä paremman pelin. Omasta mielestäni nykyiset ovat aina ainakin jonkun toteutuksensa osa-alueen puolesta joko paskaa tai parfymoitua paskaa

Esimerkiksi kelpaa mikä tahansa peli, jonka säännöistä kaikki skippaa osan (melkein kaikki taakkasäännöt), tai jossa skippaaminen on tehty pelaajan puolesta jättämällä säännöt enemmän tai vähemmän pois, jolloin pelaajalle myydään pensseli vapautena maalata Mona Lisa.

Ritarithan taas edustaa tuota parfymoitua osastoa ainakin pelaajanäkökulmasta, enkä sitä kokeilleena sano sitä huonoksi roolipeliksi, eikä siinä systeemissä ollut mitään, mikä olisi pilannut sen pelin, mutta ei se myöskään ihan hirveästi antanut eväitä. Kirjaa en tosin ole lukenut, enkä itsekään ole varma, mitä niiden eväiden pitäisi oikeastaan olla, että ne mulle kelpais.

Skenen kuolemasta taas mulla on sellainen teoria, että suurin osa siitä perustuu roolipelaajien kokemukseen heidän henkilökohtaisen skenensä kuolemasta, mikä on täysin todellinen ilmiö. Yleinen skenen kuolema on kuitenkin myös todellisuutta, siinä muodossa kuin mikä se oli 90-luvun alkupuolella, koska mikä tahansa skene kuolee ajan myötä, ja syntyy uudelleen enemmän tai vähemmän nahkansa luoneena. Vaihtuneen nahan määrästä sitten riippuu, onko meillä vanhan liiton miehillä mitään käyttöä tälle KAWAII-sukupolvelle (ja heillä meille): Totuus on kuitenkin se, etteivät he tarvitse meitä, vaan me heitä. Eivät kissankorvatytöt haaveile saavansa  vanhoja ropepartoja mukaan pusupiiriin, melkein päinvastoin, heh heh.

Vielä sellainen aika usein esitetty väite, että kun punalaatikko kilpaili 16 värin ja kolmen pikselin kanssa, oli se itse asiassa aikansa state of the art teknologia, mitä tulee interaktiiviseen taiteeseen, ja pelinä riitti olla parempi kuin käärmeet ja tikapuut. Nyt on Game of Thronesit telkkarissa, Skyrimit koneessa ja Galactica the Boardgamet pöydällä. Jos mikään noista ei ookaan roolipeli, niin kaikki onkin hauskempaa, viihdyttävämpää ja kaikin puolin kehittävämpää ajanvietettä kuin huono roolipeli, poislukien epäonnistumisista oppimisen kehittävä  vaikutus

Sitten on tuo kuvitus. Elmoren ja Easleyn kuvitus punalaatikossa aikanan ennen internettiä oli parasta mitä oli jokseenkin missään saatavilla. Nykyajan useimpien pelien kuvitus ei pärjäisi edes Deviantartin "amatöörien" keskuudessa. Tästä ehkä pahimpina esimerkkeinä 3. ja 4. laitoksen D&D:n aivan luokattoman huono matikankirjamarginaalikuvitus. Paizon munat on tässäkin suhteessa korissaan paremmin maalattuina, ja niin paljon kun Tuliprinsessan itkuvirttä voikin kritisoidan siitä, miten James Edward IV tuntuu keskittyvän enemmän kosmetiikkaan kuin sisältöön, niin ne on sentään tuotteita, joista maksettuaan ei tuntis itteensä huijatuks edes tullessaan huijatuksi.

Lopuksi ehdotan, että joku tilastitiedosta kiinnostunut järjestäisi ensi vuoden Ropeconissa ihan tosissaan pätevän tutkimuksen ihmisten roolipelitaustoista. Parempaa tilaisuutta tuskin löytyy ainakaan millekään kyselytutkimukselle, ja jos tutkimuksen uusii muutaman vuoden välein, saataneen jotain dataa aika-akselillakin, joskin Ropeconin järjestäjillä on varmaan jotain tietoa jo siitä, kuinka moni tulee viimeiseen coniinsa vuosittain. (eli mikä on ropeaktiivien passivoitumisprosentti).

edit (Moderaattori): Jaettu omaan aiheeseen peruspelien tekoketjusta.

[Sope]

Vesilintua saa ja pitääkin ampua kovilla. Mutta vain metsästysaikana.

"Harrastuksen aloitusvuodesta lienee paikallaan huomioida aloittajamäärät vuosikymmenittäin. Vuosina 1986-1990 roolipelaamisen aloitti 17 vastaajaa, vuosina 1991-2000 13 vastaajaa ja vuosina 2001-2007 15 vastaajaa. Tämän aineiston valossa näyttää siis siltä, että aloittelijoiden määrä olisi 2000-luvulla ollut suurempi kuin 1990-luvulla (eikä aineisto edes yllä kuin vuoteen 2007 asti). "

Lukeehan tuossa tuo "tämän aineiston valossa", mutta silti ihmettelin samaa kuin Nuurori. Aineisto kertoisi aloittelijoiden määrästä, jos kysely olisi tehty erikseen jokaisen vuosikymmenen lopussa. Nyt tuo kertoo vain siitä, että moni 80-luvulla aloittanut on edelleen aktiivinen foorumeiden tai blogien lukija.

Olen eri mieltä kuin Nuurori tuosta Kawaii-tyyppien osasta. Omien empiiristen kokemusten mukaan nuorempienkin sukupolvien roolipelaajat ovat edelleen kiinnostuneita saman tyyppisistä peleistä kuin vanhempien sukupolvien pelaajat (ehkä se johtuu siitä, että muuta ei ole tarjolla). Cosplayn harrastajia en laske itse roolipelaajiksi. Ehkä ainoa roolipelaajaporukka, johon itse ei ole ollut missään tekemisissä, ja johon tuntuu olevan joku kuilu ovat roolaajat.

Henkiläkohtainen skene monella vanhemmalla harrastajalla hiipuu lähinnä sen takia, että ne vanhat harrastajat, joita saattaisi kiinnostaa kertaluontoinen paluu skeneen, haistattaisivat vitut, jos löisin jonkun Rogue traderin kokoisen kirjan käteen ja käskisin opetella sen, että voisi pelata.

[Nuurori]

Omien empiiristen kokemusten mukaan nuorempienkin sukupolvien roolipelaajat ovat edelleen kiinnostuneita saman tyyppisistä peleistä kuin vanhempien sukupolvien pelaajat (ehkä se johtuu siitä, että muuta ei ole tarjolla). Cosplayn harrastajia en laske itse roolipelaajiksi. Ehkä ainoa roolipelaajaporukka, johon itse ei ole ollut missään tekemisissä, ja johon tuntuu olevan joku kuilu ovat roolaajat.

Niin, kyllä uusia ropettajia tulee, eikä nykyihminen ole niin paljoa meitä viksumpi, etteikö sekin vielä kykenisi halutessaan pelaamaan monimutkaisilla sääntöjärjestelmillä. Kuitenkin se ikäluokan verraten pieni prosentti, joka näistää enimmäkseen samanlaisista peleistä kiinnostuu, voi hyvinkin kiinnostuu juuri niistä just siks, ettei o paremmasta tietoo.

[Taustavoima]

Omien empiiristen kokemusten mukaan nuorempienkin sukupolvien roolipelaajat ovat edelleen kiinnostuneita saman tyyppisistä peleistä kuin vanhempien sukupolvien pelaajat (ehkä se johtuu siitä, että muuta ei ole tarjolla).

Mä pystyisin suorilta nimeämään lähipiiristäni ainakin kymmenen luovaa, eläytymiskykyistä ja nokkelaa ihmistä, joista tulisi erinomaisia roolipelaajia, ja jotka hyödyntyvät jo roolipelaamisessa tarvittavia kykyjä jo nyt esimerkiksi teatteri- tai kirjoittamisharrastuksissa. Kaikkia heitä yhdistää se, että kuvastoltaan kliseinen perusfantasia ja perinteisen roolipelin kummalliset nopat ja epäoleellisuuksiin keskittyvät säännöt eivät voisi vähempää kiinnostaa.

[Sam!]

Ihan hyvä vaan, että aloitit keskustelun täällä. Itsekin kaavailin samaa, mutta se sitten jäi itsetehostuksen loppuessa kesken ja koska tuo toinen ketju näytti menevän vähän siihen suuntaan.

"Harrastuksen aloitusvuodesta lienee paikallaan huomioida aloittajamäärät vuosikymmenittäin. Vuosina 1986-1990 roolipelaamisen aloitti 17 vastaajaa, vuosina 1991-2000 13 vastaajaa ja vuosina 2001-2007 15 vastaajaa. Tämän aineiston valossa näyttää siis siltä, että aloittelijoiden määrä olisi 2000-luvulla ollut suurempi kuin 1990-luvulla (eikä aineisto edes yllä kuin vuoteen 2007 asti). "

Jos lähdetään siitä, että aika vie jotkut mukanaan, ja jos sanotaan että vuosikymmenessä puolet lopettaa pelaamisen, niin 90-lukulaisten määrä pitäisi tuplata ja 80-lukulaisten nelinkertaistaa.

Toivoisin voivani selittää tämän jotenkin parhain päin, mutta myönnättävä on, että tein tässä kohtaa analyysissäni tosiaan raskaan virheen.

Noh, onhan tuo tulos kuitenkin sikäli ilonpilkahdus, että 45 vastaajan aineistosta kuitenkin kolmannes on 2000-luvulla aloittaneita. Ei tätä skeneä siis ilmeisestikään ihan pelkin veteraanivoimin pyöritetä. (Vaikka edelleen on toki syytä kyseenalaistaa tuon tutkimuksen otannan kattavuus ja edustavuus.)

Skenen kuolemasta taas mulla on sellainen teoria, että suurin osa siitä perustuu roolipelaajien kokemukseen heidän henkilökohtaisen skenensä kuolemasta, mikä on täysin todellinen ilmiö.

Hypoteesin tasolla olen täsmälleen samaa mieltä: veteraanit sanovat skenen kuolevan, koska heidän omat kaverinsa lopettavat pelaamisen. Vähän sama kuin 50-vuotiaat skeittarit puhuisivat siitä, että skeittiskene kuolee, koska heidän ikätovereistaan harva enää skeittaa. Tämä on kuitenkin puhdas hypoteesi, eli mitään todisteita suuntaan tai toiseen tästä aiheesta ei ole esittää.

Lopuksi ehdotan, että joku tilastitiedosta kiinnostunut järjestäisi ensi vuoden Ropeconissa ihan tosissaan pätevän tutkimuksen ihmisten roolipelitaustoista. Parempaa tilaisuutta tuskin löytyy ainakaan millekään kyselytutkimukselle, ja jos tutkimuksen uusii muutaman vuoden välein, saataneen jotain dataa aika-akselillakin, joskin Ropeconin järjestäjillä on varmaan jotain tietoa jo siitä, kuinka moni tulee viimeiseen coniinsa vuosittain. (eli mikä on ropeaktiivien passivoitumisprosentti).

Tämä on kyllä ollut suunnittelupöydällä, mutta jäänyt ainakin itseltäni tekemättä muiden touhujen takia (viime vuonna oli tämä yhteinen myyntipöytä-juttu). Kuitenkin muistelisin nähneeni, että coniorganisaatio itse toteutti jotain tällaista viime vuonna. Aiheesta paremmin tietävät voivat kertoa tarkemmin.

Mä pystyisin suorilta nimeämään lähipiiristäni ainakin kymmenen luovaa, eläytymiskykyistä ja nokkelaa ihmistä, joista tulisi erinomaisia roolipelaajia, ja jotka hyödyntyvät jo roolipelaamisessa tarvittavia kykyjä jo nyt esimerkiksi teatteri- tai kirjoittamisharrastuksissa. Kaikkia heitä yhdistää se, että kuvastoltaan kliseinen perusfantasia ja perinteisen roolipelin kummalliset nopat ja epäoleellisuuksiin keskittyvät säännöt eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Juuri tältä kannalta pidän arvokkaana sitä, että roolipelien valikoima on viime vuosina laajentunut. Joku Parhaaseen katseluaikaan voisi olla esimerkki pelistä, joka toimisi tuollaisille tyypeille täysillä. Toisaalta kuvatun kaltaisen tapauksen vastaesimerkkejäkin löytyy. Tuovisen Eerohan on Ylä-Savon suunnalla vetänyt jo pari vuotta omaa D&D-kampanjaansa, jossa sillä on pelaajina suunnilleen kaikki maakunnan teinit. (Muun muassa nämä tapaukset ovat vakuuttaneet itseni siitä, ettei ole olemassa yhtä aloittelijaroolipeliä, joka toimisi kaikille.)

[V]

Lopuksi ehdotan, että joku tilastitiedosta kiinnostunut järjestäisi ensi vuoden Ropeconissa ihan tosissaan pätevän tutkimuksen ihmisten roolipelitaustoista. Parempaa tilaisuutta tuskin löytyy ainakaan millekään kyselytutkimukselle, ja jos tutkimuksen uusii muutaman vuoden välein, saataneen jotain dataa aika-akselillakin, joskin Ropeconin järjestäjillä on varmaan jotain tietoa jo siitä, kuinka moni tulee viimeiseen coniinsa vuosittain. (eli mikä on ropeaktiivien passivoitumisprosentti).

Tämä on kyllä ollut suunnittelupöydällä, mutta jäänyt ainakin itseltäni tekemättä muiden touhujen takia (viime vuonna oli tämä yhteinen myyntipöytä-juttu). Kuitenkin muistelisin nähneeni, että coniorganisaatio itse toteutti jotain tällaista viime vuonna. Aiheesta paremmin tietävät voivat kertoa tarkemmin.

Kyllä. Viimevuoden Ropeconin yhteydessä tehtiin kyselytutkimus kävijöiden osalta. Tutkimuksen fokus oli tietysti itse tapahtumassa ja sen kävijöille tarjottavissa palveluissa, mutta muistaakseni siinä myös tutkittiin kiinnostusta/aktiivisuutta eri peliharrastuksiin liittyen (koska tää on niiden palveluiden kannalta olennaista!).

Kyselytutkimuksen aineiston käsittely (aineiston digitoiminen) on vielä kesken - ja en osaa sanoa mikä osuus sen tuloksista tullaan julkaisemaan conorganisaation ulkopuolelle. (En tosin tiedä miksi järkeviä ja tilastollisesti merkittäviä havaintoja ei julkaistaisi).

Paras tapa päästä vaikuttamaan tulevien kyselyiden jne. sisältöön on auttaa niiden tekemisessä Conorganisaation kautta (paajarjestaja (at) ropecon.fi osannee vastata tarkemmin asiasta kiinnostuneille).

[Nuurori]

Säähän voitki ottaa asiaks huolehtia noi tilastot tänne pelilaudalle, sitte ku ne saadaan!

[mvp]

Laskin päiväkirjastani, että olen pelannut roolipelejä viime syksyn aikana 17 eri ihmisen kanssa. Tunnen kaikki ja tiedän kyselykeskusteluja seuranneena, että heistä kirjoituksessa mainittuihin kyselyihin vastasi vain yksi. Itseni toiseksi vastaajaksi laskien lähiajan pelikavereideni parissa kyselyiden osallistumisprosentti on 11 %. Lisäksi voin nimetä lähipiiristäni toistakymmentä muuta roolipelaajaa, joiden kanssa en ole lähiaikoina pelannut: tietääkseni heistä kukaan ei ole ottanut osaa kyselyihin.

Sam!in blogikirjoitus on asiallinen ja aihe kiinnostava. Tutkimustulosten hankkiminen vain tuntuu hankalalta: omaan kokemukseeni perustuvien, yllä esittämieni lukujen valossa roolipelaajia ei juuri kiinnosta osallistua roolipeleihin liittyvään toimintaan pelien ulkopuolella.

[Taustavoima]

Sami: Parhaaseen katseluaikaan toimii tosi hyvin ainakin osalle näistä tyypeistä. Ovat tottuneet keksimään juttuja, heittäytymään ja kehittelemään tarinoita. Hahmon esittämiseenkin saa jengiä ohjattua suht helposti omalla esimerkillä ja vaatimalla kuvauksilta tarkkuutta ja konkreettisuutta. Televisiosarja on hyvä lähtökohta, koska se on useimmille tuttu formaatti. Sekin auttaa, että kyseessä on tuottajan lempipelejä. Kyllä semmoinen perinteinenkin peli varmasti toimisi sopivalla aiheella, mutta onhan se nyt plussaa, jos pelissä voi käyttää suurimman osan aikaa niihin juttuihin, jotka on oikeasti hauskoja (ideointi, dramaattisesti jännittävät kohtaukset, hahmonkehitys).


Kyselytutkimuksen avuksi pitäisi ilman muuta värvätä alfapelaajia eli käytännössä pelinjohtajia. He vosiivat kerätä tiedot porkassaan ja lähettää ne eteenpäin. Ropeconissa kaikkiin peleihin osallistujilta voisi kerätä tietoa, ja arpoa vaikka joitakin palkintoja vaivan palkaksi.

[Ilkka]

Mä pystyisin suorilta nimeämään lähipiiristäni ainakin kymmenen luovaa, eläytymiskykyistä ja nokkelaa ihmistä, joista tulisi erinomaisia roolipelaajia, ja jotka hyödyntyvät jo roolipelaamisessa tarvittavia kykyjä jo nyt esimerkiksi teatteri- tai kirjoittamisharrastuksissa. Kaikkia heitä yhdistää se, että kuvastoltaan kliseinen perusfantasia ja perinteisen roolipelin kummalliset nopat ja epäoleellisuuksiin keskittyvät säännöt eivät voisi vähempää kiinnostaa.

On hurja sääli, että roolipelaamisen koetaan edelleen kiinnittyvän niin kovin johonkin kaupasta ostettavaan tuotteeseen.
 
Mitäs jos näitten tyyppien kanssa improis peliä ilman kirjaa ja noppia? Teema, tilanne, hahmoista muutama rivi ja menoksi. Voisi todeta, että joissakin tilanteissa saa heittää noppaa (tavallista kuusisivuista), jos tuntuu siltä, että hahmo ei välttämättä ainakaan ekalla osais jotain juttua, mutta vois tsägällä onnistua.
 
Siinäpä pöytäroolipelaamiseen tarvittavat säännöt. parilla rivillä.
 
Samin blogista jäi kolme asiaa mieleen:
1) Onhan se provokatiivisesti kirjoitettu. (Kannattaako Sopea nokitella ihan etu- ja sukunimellä?)
2) Eihän se data riitä muun kuin ehkä näillä foorumeilla pyörivien jamppojen roolipelaamisen pohdiskeluun. Ja koska samat ihmiset on vastailleet eri foorumeilla, tuossakin on vääristymä. Eivätkä vastauksetkaan ole yhteismitallisia, joten ei siitäkään niin kauheasti saa irti.
3) Suomessa on pari-neljä tyyppiä, jotka saarnaavat roolipelaamisesta coneissa ja kotipitäjässään. Kannattaisiko roolipeliskenestä huolestuneiden perustaa Suomen Roolipelilähetys?
 
Ilkka

[V]

Illka <3 <3 <3

[Sope]

Luin tuon blogimerkinnän uudelleen, ja pitää vielä tarttua tuohon veljentytär-juttuun. Kyse ei ollut siitä, että etsisin peliä veljentyttärelleni, vaan nostin hänet esimerkiksi Tähteen liittyen. Koska hän sattuu olemaan sen ikäinen (tällä hetkellä 7. Luokalla) kuin on Tähden kohdeyleisö, on mulla henkilökohtainen tuntuma siitä millaisessa vsiheessa kohdeyleisö on (omien kokemusten lisäksi, vaikkakaan en ole koskaan ollut teinityttö). Kun ajattelin, että ostaisin Tähden hänelle lahjaksi, tuli jotenkin likainen olo. Ei ole koskaan hyvä juttu, jos tulee likainen olo lahjoja antaessa. Ainakaan lapsille.

Mike ymmärsi siinä ketjussa mut ihsn väärin, kun sanoi, että on ihsn hyvä, kun en osta sitä ala-asteikäiselle, koska siinä pitäisi olla k-14 lappu. En kyllä ostaisi sitä 14-vuotiaallekaan tai sitä vanhemmallekaan ellei hän itse tuota peliä pyytäisi. Jonkun Miken fani- ja  kaveriporukan ulkopuolisen olisi pitänyt vähän vilkuttaa varoitusvaloa niistä setä-jutuista, mutta epäilen onko tuohon peliin kukaan ulkopuolinen tutustunut ennen julkaisua.

[Sam!]

On hurja sääli, että roolipelaamisen koetaan edelleen kiinnittyvän niin kovin johonkin kaupasta ostettavaan tuotteeseen.

Itse kokisin helpommaksi lähestyä uusia ihmisiä pelikirja kainalossa. Siinä voisin viitata pelitekstiin toiminnan ohjaajana ja myös mahdollisesti vaikeiden tilanteiden ratkojana. Sääntökirja myös tavallisesti antaa valmiin teeman ja tilanteen eli ne perusraamit fiktiolle, jottei tarvitse lähteä liikkeelle ihan tyhjältä paperilta.

Mutta luonnollisesti tämä on ihmisestä ja tilanteesta riippuvaista. Jos tietää mitä tekee ja luottaa siihen, ettei homma tyssää tyhjään paperiin, niin siitä vain. En usko, että pelikirjan tai noppien läsnä- tai poissaololla olisi sinänsä mitään merkitystä roolipelaamisen esittelemisen kanssa.
 

1) Onhan se provokatiivisesti kirjoitettu. (Kannattaako Sopea nokitella ihan etu- ja sukunimellä?)

Nimen käytössä ajatuksena on se, että kytken aiheen laajempaan keskusteluun ja teen siitä avoimesti skenen sisäisen puheenvuoron. Minä ja Sope olemme molemmat skeneaktiiveja ja pelisuunnittelijoita, joten nimemme tunnetaan joka tapauksessa. Olisin toki voinut vyöryttää saman tekstimassan johonkin keskusteluketjuun, mutta ei se mielestäni olisi siellä ollut oikein paikoillaan. Suurin osa tuosta blogauksestahan on tutkimusta eikä mielipidekirjoitusta.

Lisäksi en halunnut kieltää sitä, etteikö meillä skenen sisällä olisi erimielisyyksiä. Halusin kuitenkin tuoda tämän esille kohtuullisen neutraalisti, eli ilman herjaamista tai boikotteja. Erimielisyydet kun kuitenkin lopun perin ovat luovan skenen rikkaus.

Huomaa, että Sope itse ei ole osoittanut mieltään. Totta kai lähetin hänelle linkin tekstiin heti julkaisun jälkeen ja tarjosin hänelle mahdollisuutta sanoa vastaan. Jos hän olisi sanonut olevansa kovin loukkaantunut tekstistäni, olisin harkinnut sen poistamista kokonaan.

2) Eihän se data riitä muun kuin ehkä näillä foorumeilla pyörivien jamppojen roolipelaamisen pohdiskeluun. Ja koska samat ihmiset on vastailleet eri foorumeilla, tuossakin on vääristymä. Eivätkä vastauksetkaan ole yhteismitallisia, joten ei siitäkään niin kauheasti saa irti.

Jos et luota siihen, että aineistosta on totta kai siilattu pois tuplavastaukset ja usko siihen, että foorumijampat eivät eroa mitenkään tavallisista roolipelaajista, niin vähänpä pystyn tuota vastaan sanomaan.

3) Suomessa on pari-neljä tyyppiä, jotka saarnaavat roolipelaamisesta coneissa ja kotipitäjässään. Kannattaisiko roolipeliskenestä huolestuneiden perustaa Suomen Roolipelilähetys?

Kyllähän tämä olisi se looginen askel. Keinojakin on pyöritelty: pelien kirjakauppalevitys, roolipelikurssit kouluihin ja kansalaisopistoihin, tv-ohjelma roolipelaamisesta ja niin edelleen. Jokainen näistä kuitenkin vaatii ihan toisenlaista panostusta kuin roolipelien pelaaminen tai roolipelituotteen tekeminen. Harrastukselle ja vapaaehtoistyölle on rajansa, etenkin kun vapaaehtoisten määrä on tunnetusti kovin pieni.

[Taustavoima]

Mitäs jos näitten tyyppien kanssa improis peliä ilman kirjaa ja noppia? Teema, tilanne, hahmoista muutama rivi ja menoksi.

Kyllä näin voi ainakin demota, mistä koko hommassa on kysymys. Roolipelaaminen aktiviteettina tulee varmasti selville, sillä loppujen lopuksi kyse on aika yksinkertaisesta asiasta. Mutta sitten kun tämän aktiviteetin ympärille järjestetään mielekästä pelikokemusta, valmis tuote on hyödyllinen. Minä ainakin tykkään, että pelatessa on selvästi ilmaistut ja jonkun toimiviksi takomat säännöt ja proseduurit, joiden mukaan mennään. Parhaimmillaan roolipelituote toimii roolipelaamisen oppikirjana, joka auttaa omaksumaan sellaisia taitoja, joista on hyötyä muissakin peleissä.

Archipelagossa on aika hyvää yritystä tällaisen porukan peliksi. Se sisältää esimerkiksi mekaniikan, jonka avulla muita voi rohkaista kuvailemaan asioita paremmin, ja monet perinteisesti pelinjohtajalle kuuluvat tehtävät on tuotu kaikkien ulottuville. En tiedä, onko tämä koko peliaspekti nyt lopulta ratkaisevan oleellinen näiden tyyppien viihtymisen kannalta, mutta kuten Sami tuossa toikin esille, on helpompi pyytää ihmisiä pelaamaan tämmöistä uutta peliä kuin kokeilemaan roolileikkejä.

[Ilkka]

1) Onhan se provokatiivisesti kirjoitettu. (Kannattaako Sopea nokitella ihan etu- ja sukunimellä?)

Huomaa, että Sope itse ei ole osoittanut mieltään. Totta kai lähetin hänelle linkin tekstiin heti julkaisun jälkeen ja tarjosin hänelle mahdollisuutta sanoa vastaan. Jos hän olisi sanonut olevansa kovin loukkaantunut tekstistäni, olisin harkinnut sen poistamista kokonaan.

Fine fine.

Jos et luota siihen, että aineistosta on totta kai siilattu pois tuplavastaukset ja usko siihen, että foorumijampat eivät eroa mitenkään tavallisista roolipelaajista, niin vähänpä pystyn tuota vastaan sanomaan.

Olet varmasti saanut suurimman osan tuplavastauksista pois. Noin pienen aineiston vaan pitäisi mielellään olla 100% luotettava, ennen kuin lähdetään vetämään johtopäätöksiä. Pari kolmekin ristiinvastausta näkyy tilastoissa. Mutta tottakai tuosta voi arvailla skenen suuntaa paremmin kuin kyselemättä lainkaan.
 
Mä luulen, että nää 20-30 suomalaisilla foorumeilla aktiivisesti pyörivää kyllä eroavat "tavallisesta roolipelaajasta". Tiedostavuus ja suoranainen huoli omasta harrastuksesta ovat ihan eri tasolla. Mutta se perusoletus, että roolipelaaminen opitaan kavereilta eikä suoraan kaupasta ostetusta tuotteesta kyllä pitää munkin kuppikunnan kyselyjen perusteella paikkansa. Siihen on siksi helppo uskoa (comfort zone).
 
Ilkka