Noh, kaipa sitten tässä päivän tätä luettua/selailtua jotain nopeeta väliraporttia / pika-arvostelua täytyy kirjoitella.
Aluksi heti täytyy sanoa että tykkään tuosta kirjan kuvituksesta todella paljon ja varsinkin sivujen 76 ja 92 kuvat pistävät kylmät väreet niskaan. Hienoja tummia piirroksia.
Itse peli nyt ei coneilla testauksen jälkeen niinkään yllätä, mutta säännöt ovat kepeydessään rautaiset; onnistuvat itsessään myös vahvistamaan tuota slaavilaista tunnelmaa ja antavat hyvää osviittaa millaista peliä niillä haetaan. Ja vaikka tää ei varsinaisesti maailmakirja olekaan niin itse maailma osuu itsellä juuri siihen kutinaan johon suurin osa muista roolipeleistä ei tarjoa apua, kaisse jostain suomalaisesta mielenmaisemasta ja slaaveihin samaistumisesta johtuu.
Kirjoitustyyli on mun mielestä hieman oppikirjamainen ja luennoitseva sävyltään. Se ei sinäänsä haittaa, mutta huonoa vertausta käyttäen se on kuin miedosti maustettua intialaista ruokaa. Onhan se hyvää, maittavaa ja vie nälän, mutta sitä jää kaipaamaan jotain vähän tulisempaa makuelämystä joka jäisi mieleen. Tosin, mausteinen ruoka polarisoi hyvinkin paljon, jotkut tykkää ja jotkut ei sitten yhtään, joten kait tuo on tavallaan se kaikille sopiva ratkaisu. Jos siis ei selväksi tullut, tykkään että kirjoituksessa on läpipaistava persoonallinen sävy roolipelikirjoissakin, yksi syy jonka vuoksi joku Unknown Armies upposi niin hyvin.
Ja loppumainintana täytyy huomauttaa tuosta yhdestä peikkojen esimerkkihahmosta. Kiimainen laumanjäsen ei itseä niinkään häiritse, mutta tiedän paljonkin pelaajia jotka sen lukiessaan laskisivat kirjan ja eivät suostuisi enää lukemaan yhtään eteenpäin. Omapahan olisi häviönsä, mutta sääli jos joillekin oikeasti jää tuo hampaankoloon.
Kaikenkaikkiaan hatunnoston arvoinen tekele, ei tullut pettymystä vaikka odotukset korkealla olivatkin. Nyt vaan sitten ootellaan sitä maailmakirjaa jossa todelliset herkut ovat.
