[kampanjaraportti] Gamma World: Unohdetut jumalat

[Sam!]

Päädyin Gamma Worldin pariin pitkähkön kiertotien kautta. Kiinnostuin ensin Dungeons & Dragons Essentials Starter Set -paketista, eli uudesta punalaatikosta. Taistelukartat, taistelukortit ja pahvinakkulat olivat kiehtovia, mutta Pelaajan kirja oli susi. Pelaaminen jäi muutamaan pelikertaan. Tuovisen Eero ehdotti minulle, että Gamma Worldin uusin laitos voisi olla sopivampi. Kieltäydyin ensin, mutta kun myöhemmin osana D&D-tutkimusta päädyimme pelaamaan tuota GW:a, heräsi minussa halu päästä vetämään sitä enemmänkin.

Sain siis Gamma Worldin tuoreimman laitoksen lisäosineen lainaan Tuovisen Markulta ja haudoin jo silloin crossover-kampanjan mahdollisuutta. GW olennaisesti perustuu D&D:n 4. laitoksen sääntöihin ja pelimaailman osalta on mahdotonta sanoa, onko jokin tietty elementti GW:n scififantasiaa vai D&D 4:n fantasiascifiä. Taistelukartat, pahvimerkit ja hirviöiden statit olivat olennaisesti yhteensopivia. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten D&D:n sankarit vertautuisivat GW:n mutanttisankareihin mekaanisten erojen ja yhtäläisyyksien pohjalta. Pelaajista kukaan ei kuitenkaan tuntenut riittävää vetoa D&D-hahmoihin, joten crossover jäi pelimaailman tasolle.

Pelaajat ja niiden hahmot

Keräsin pelaajien yhteydenottoja foorumeilta ja laitoin lisäksi omat kampanjailmoitukseni pelaajien keräämiseksi. Viikossa sain kaipaamani viisi pelaajaa kasaan ja pääsimme säätämään hahmonluonnin kanssa sähköpostitse.

Pelaajan nimi / hahmon nimi (1. origin & 2. origin): jotain hahmosta
Kim / Vincinal (Mythic + Doppelganger): Asteekki-jumalan epiteetti, joka on unohtanut jumalallisen alkuperänsä
Mikko / Cheo (Speedster + Felinoid): Gepardi-ihminen, joka elättää itsensä palkkionmetsästäjänä
Timo / Unca Knowy (Nightmare + Rat Swarm): Kotijumala ("household deity"), joka etsii verenhimoisena isäntäväkensä tappajia
Aaro / Bok (Seismic + Ectoplamic): Pystyy muuttamaan tiheyttään. Laajempi taustatarina on vielä selviämättä
Riku / Dionaea (Nightmare + Plant): Pelottava kasvihirviö, josta ei vielä ehtinyt selvinnyt paljoakaan

Loput hahmonluonnista hoidimme sitten ensimmäisen pelikerran aluksi. Kuten D&D:n pelaajat tietävät, eniten aikaa kuluu hahmojen ominaisuusbonusten kirjaamiseen erinäisiin paikkoihin hahmolomakkeelle ja kokonaisbonuksien laskemiseen. Pääsimme kuitenkin vielä pelaamaankin ensimmäisellä kerralla.

Muoks: Rikun hahmon nimi on nyt oikein. Muistin sentään, että se alkoi d-kirjaimella.

[Sam!]

Rautakuningas, osa 1 (2.6.2011)

Kuten tuossa edellisessä viestissäni mainitsinkin, aloitimme pelikerran hahmonluonnin viimeistelyllä. Puhun siitä viimeistelynä, koska kun kerran hahmonkonsepti on selvillä, loppu on pelkkää matematiikkaa. Siinä sivussa kerroin vähän kampanjan tyylistä, mutta tuskin siitä mitään kokonaiskuvaa syntyi ja mieleen jäi varmaan vielä vähemmän. En kuitenkaan ole huolissani; oman kokemukseni mukaan kampanjan tyyli selviää kuitenkin vasta mennessä, joten ei siitä kannata puhua järin paljon etukäteen. Asiat ovat totta vasta kun ne konkretisoituvat.

Kun hahmot olivat kasassa, läväytin pelipöydälle Nentirin laakson kartan ja näytin, että hahmot ovat nyt Putouksenharjan (Fallcrest) kaupungissa. Tehokas kun olen, ryhdyin heti etenemään kohti skenaarionvalintaa: selitin pelaajille, että hahmot olivat edellisenä iltana kuulleet kauppiaalla olevan ongelmia maantierosvojen kanssa ja että hahmojen aamupala keskeytyi juuri etäältä kantautuvaan räjähdykseen. Vihjettä seuraamalla hahmot saivat selville, että kaupunkia hätyyttelivät räjähtelevät robotit. Tarjolla oli siis kaksi skenaariota: kauppiaan auttamista tai robottimysteerin selvittämistä. Pelaajat valitsivat robotit.

En ehtinyt juontamaan tiedonhakuvaihetta, joten se jäi ymmärrettävästi varsin vähäiselle. Tuskin sankarit olivat kuulleet vartiokaartin kapteenin selityksen viimeaikaisista robottien hyökkäyksistä kun he jo päättivät lähteä seuraamaan robottien jälkiä Kuukukkuloiden suuntaan. Saadakseni skenaarioon lisätwistiä laitoin hahmot heti ensitöikseen kohtaamaan Resilmae Tähtivalon ("sellainen drow-haltian näköinen androgyyni tyyppi"), joka pyysi heitä hävittämään sen, mistä niitä robotteja ikinä tulikaan. Nähtäväksi jää, millaisen loppuratkaisun sankarit aikanaan tekevät.

Sitten pääsimmekin jo taistelukartan syrjään kiinni (suoraan GW:n sääntökirjan esimerkkiseikkailun ensimmäinen taistelukohtaus). Robottien jäljet johtivat kivitornille. Cheo ja Unca kävivät vähän tiedustelemassa, mutta pelaajat eivät yrittäneetkään hyödyntää tätä, vaan kävivät vain täysillä rynnäkköön tornin vartijoiden kimppuun. Mikäpä siinä, tätä vartenhan sitä pelipöydän ääreen istuttiin. Viidellä pelaajahahmolla oli vastassaan saman verran vihollisia, joten taistelukierrokset olivat ehkä hieman pitkähköjä. Kukaan ei jäänyt kuitenkaan säätämään hahmonsa vuoron kanssa, vaan homma eteni parasta mahdollista vauhtia. Kuten D&D 4:n kanssa usein tuntuu käyvän, hahmot olisivat todennäköisesti jääneet tappiolle, ellei Cheolle olisi sattunut onnekasta mutaatiota, jolla hän saattoi eristää puolet vastustajista voimakentän taakse. Tällä he saivat vihollisten strategian rikki ja poimivat näitä yksitellen.

Kommentti

Ensimmäinen pelikerta takana. Nyt voi jo melkein sanoa kampanjan käynnistyneen: kriittinen massa on ylitetty, nyt vain annetaan pallon pyöriä. Olen varsin tyytyväinen siihen, että sokkona tehty pelaajavalinta tuotti ensikosketuksen perusteella toimivan peliseurueen. Lopetimme pelikerran sillä tavalla nokkelasti ajoissa, että ehdin vielä käydä lyhyen kommenttikierroksen pelaajilta. Kaikki tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä, vaikka taistelun hitaus pientä kritiikkiä saikin.

Näin jälkikäteen pohtien on todettava, että taistelukohtauksista saisi ehkä hieman mielenkiintoisempia, jos PJ:nä pyrkisin käyttämään budjettini niin, että viholliset eivät olisi standardiluokkaa. Enemmän mutta heikompia tai vähemmän mutta kestävämpiä voisi olla hyvä lääke tähän puutumiseen: joko pelitilanne tuntuisi kehittyvän nopeasti tai oma vuoro tulisi nopeasti. (Sinänsä uusimman D&D:n periongelmana tuntuu olevan tasapainottelu pelaajien määrän kanssa. Jos pelaajia on vähän, PJ:lle jää pieni budjetti, jolla ei voi rakentaa kovin näyttäviä kohtauksia. Jos taas pelaajia on paljon, omaa vuoroaan joutuu odottamaan pitempään.)

Kovin paljon tuolle pelinopeudelle ei uskoakseni ole tehtävissä. Jos taisteleminen tuntuu tylsältä, niin sitten koko tuleva kampanja on tylsä. Tämä taistelusysteemin sahaaminen kun on tämän kampanjan ydinsisältöä, vaikka toki taustalle mahtuu draamaakin. Omasta puolestani on todettava, että minulla kyllä piisaa intoa. Taistelupelaaminen ei ole lempipuuhaani, mutta kyllä sitä vaihteluna yhden kesäkampanjan verran vetää. Jaksaapahan sitten taas tykittää draamaa läpi pitkän syksyn.

[Kuusikeiju]

Oho, olipa kiinnostava havaita, että Gamma World on yhä olemassa ja jopa tuotteistettuna! Näyttää ihan sivusta katsottuna, että tuo tuottaa ainakin näyttäviä hahmoja ja tarjoillee visuaalisia hahmokonsepteja.

Tuo on kanssa aika tehokkaalta kuulostavaa, että noinkin outoon peliin on saanut kerättyä foorumien kautta viiden hengen porukan viikossa. 

[Sam!]

Rautakuningas, osa 2 (7.6.2011)

Koko jengi oli paikalla ja jatkoimme suoraan siitä, mihin viimeksi jäimme: lisää taistelukohtauksia siis. Parissa tunnissa ehdimme vetää kaksi taistelukohtausta. Ensimmäisessä vaihtelua toi iso yexil-hirviö ja tämän tapa puskea hahmoja radioaktiiviseen kuoppaan. Toisessa hahmot taistelivat tornin kellarissa Rautakuningasta vastaan. Tässäkin oli maastointeraktiota (aivoaaltokone) ja erityishirviöitä (aluevaikutteisia hyökkäyksiä), mutta ehkei kuitenkaan riittävästi.

Skenun lopussa hahmot alkoivat hieman elää, kun Bok surmasi voitetun Rautakuninkaan ennen kuin tämä ehti kertoa miten aivoaaltokonetta voisi käyttää ja Dionaea tietoisesti rikkoi masiinan ajamalla sen softan solmuun. Palattuaan kaupunkiin hahmot siis saivat palkkionsa vartioston kapteenilta, mutta kävivät myös jututtamassa Resilmaea. Pääsin hänen kauttaan tuomaan ilmi pelimaailmassa vaikuttavia erilaisia näkemyksiä: Resilmae edustaa luonnonmukaista elämää siinä missä uudisraivaajat tyypillisesti ovat valmiita käyttämään kaikkia saatavilla olevia keinoja (so. teknologiaa, magiaa, mutanttivoimia, jne.) uuden maailman rakentamiseksi. Toisaalta hahmot palasivat Rautakuninkaan "tehtaalle" ja purkivat koneen arvokkaiksi varaosiksi (piirilevyjä yms.).

Työnsä tehtyään hahmot päättivät jatkaa matkaa vartiokapteenilta saamillaan liskovankkureilla. Määränpäänä on itäinen Lujavasara (Hammerfast), johon parin hahmon taustatarinat liittyvät.

Kommentti

Lieniköhän se Aaro vai Riku joka sanoi, että pientä puutumista oli toisen taistelukohtauksen lopussa. Kuten itsekin ajattelin, taistelukohtauksia ei auta lyödä peräkkäin kahta enempää, ellei kyseessä sitten ole erityisen dramaattisesti merkittävä tilanne. Kaavailinkin, että ensi kerralle pitää iskeä taitohaastetta (skill challenge) ja muutoinkin tuoda taistelukohtauksiin vaihtelua. Olemme jo nyt kyllästyneet perusmättöön. Myönnän suoraan, etten ymmärrä niitä, jotka mättävät esimerkkiseikkailun tavoin 6-8 taistelukohtausta putkeen.

Pelikerta oli kuulemma parempi kuin edellinen ja eteni nopeammin, vaikka toisaalta tällä kertaa oli pidempiä harkinta-aikoja. Hitaampi tahti ei sinänsä lienekään pahasta, jos se tarkoittaa taktista pohdiskelua eikä numerojen yhteen- ja vähennyslaskua.

Olin lievästi pahoillani, etten onnistunut tuomaan enempää "roolipelisisältöä" Rautakuninkaan kohtaamiseen. Olin etukäteen räknäillyt, miten hän surkuhupaisasti kuvitteli orjuuttaneensa melkein koko maailman robottiarmeijallaan, joka siis todellisuudessa oli kokoelma surkeita rakkineita, jotka räjähtivät kuoppaiseen tiehen ennen kuin ehtivät edes ensimmäisen kylän porteille. Toisaalta tämä olisi ollut pelkkää filleriä, eli mitään dramaattista jännitettä tässä ei olisi ollut. Ehkä tämä kuitenkin on itselleni muistutus siitä, että minun on paras ohjata peliä pian draamapelin suuntaan ennen kuin pelaajat tottuvat siihen, että tarkoitus on mennä taistelukohtauksesta seuraavaan.

Tuo on kanssa aika tehokkaalta kuulostavaa, että noinkin outoon peliin on saanut kerättyä foorumien kautta viiden hengen porukan viikossa.

Niin, en ole tullut kysyneeksi pelaajilta, mikä sai heidät kiinnostumaan tästä kampanjasta. Luulen itse, että kyseessä oli tuttu D&D-pohja (ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun joku on verrannut jotain GW:n sääntöyksityiskohtaa D&D:n 3. laitoksen vastaavaan) sekä leppoisa meininki (viihteellistä taistelua, ei tekotaidetta). Jos hyvin käy, pelaajat ehkä tulevat mukaan keskusteluun, kertovat mikä innosti ja kommentoivat kampanjaa muutoinkin.

[Orthas]

En oikeastaan yhtään ihmettele että löytyi viisi pelaajaa viikossa. Monet etsivät kesäksi porukkaa koska asuvat eri paikkakunnalla/normaali peliporukka hajoaa kesäksi/on enemmän aikaa. Toisekseen mainittakoon että tämä on ollut loppukevään ainoa roolipeli joka hakee pelaajia pk-seudulta, joka on sattunut omaan silmään. Itsehän löysyin pelin roolipelit.net:in puolelta mutta ei täälläkään näytä enempää olevan. Molemmilla on muutamia hajailmoituksia henkilöistä jotka hakevat peliä. Toki itsellä kävi erinomainen tuuri sillä peli oli muutenkin kiinnostava ja sijainti erinomainen.

Pitkään on itseäni jo ihmetyttänyt harrastuksen segregaatio. Roolipelaajat ovat pienissä soluissaan jotka eivät kommunikoi keskenään, kuin mikäkin terroristiorganisaatio. Luulisi että jos löytyy pelinvetäjiä jotka uskaltavat pistää pelinsä foorumeiden kautta avoimiksi kuten Sami, kiinnostunutta jengiä löytyy varmasti ainakin isoimmista kaupungeista. Tärkeää toki olisi että pelin tyyli ja fokus olisivat hyvin selvillä pj:lle sekä hän osaisi tuoda ne esiin ilmoituksessa.

Ja pelistä sen verran että kuten Samikin ilmaisi, on varmaan hyvä ruveta rakentamaan draamaelementtejäkin joista hahmot ehtivät oikeasti kiinnostua "turhan fillerin" sijaan. Kesäpelinä menee kyllä se mättökin mutta mikään ei estä yrittämästä.

/bok

[Mikko Leho]

Olen samaa mieltä että kesä on hyvä aikaa pelata tällaisia määräaikaisempia kampanjoja ja lisäksi tuo uusi Gamma World kiinnosti minua. Perus D&D4 on minusta teemaltaan huomattavasti vähemmän mielenkiintoinen ja vakituista D&D pelinjohtajaani ei kiinnostanut päivittää kampanjaansa sääntöjen uudempaan versioon. Kun post apokalyptiset pelit eivät ole niin suositteluja Suomessa kuin esimerkiksi fantasia tai kauhu, niin tilaisuuteen pelata genren suurta nimeä täytyy tarttua.

Ai niin ja:

http://art.penny-arcade.com/photos/1045357283_GCxg2-L.jpg

[Thaumiel_Nerub]

Hyvä sarjakuva. Repesin kolmesta kohtaa.

[Kim]

Pelikerrat 1 ja 2 Vincinalin näkökulmasta.


Ensimmäinen peli alkoi kun tiimimme meni tutkimaan räjähteleviä robotteja tornille ja sai kinuttua paikallisilta poliiseilta liskojen vetämät vankkurit palkkioksi jottei jalkapelillä tarvitsisi tulevaisuudessa liikkua.
 
 Matkalla torniin tapasimme omituisen hipin joka höpötti jotain teknologian vaaroista ja pyysi meitä tuhoamaan robottien teko välineet.
 
    Lähestyessämme tornia länkkärikissa Cheo meni ruohikossa tiedustelemaan ja onnistui samaan tietoon vihollisten määrän ja sijainnin.
 Tämä tosin osoittautui turhaksi koska päätimme vain rynniä suoraan, huolimatta ehdottamastani sivu hyökkäyksestä.
     Tezcatlipocan epiteetti Tloque Nahuaque (Kaiken Läheisen Herra) tai yleisemmin tunnettu Vincinal onnistui olemaan ainoa joka nuijittiin taistelu kyvyttömäksi ensimmäisessö taistelussa. Tosin tämä ei johtunut vihaisista mäyristä eikä possuista vaan haamukivi Bokista joka päättäväisesti käytti tömistys hyökkäystä joka ei osunut kerran vaan peräti kahdesti Vincinaliin.
 Myös Vincinalin ensimmäinen vuoro meni hukkaan koska hän pökertyi muiden typeryydestä (alpha kortin overcharge epäonnistui).
   Ylimääräinen nöyryytytys tuli kun painajaispilvi setä Knowing astui Vincinalin päälle nitistäessään viimeisen mäyrän.
 
 Toinen taistelu tornin sisällä oli myös aika nolostutta. Ennen kuin tornin pääovet avattiin ketterä Cheo ja kömpelö Bok kiipesivät tornin katolle ja löysivät kätevän luukun josta kuului mäyrien ääniä. Bok keksi että voisi alphakyvyn/omegateknologian avulla muuttaa äänensä mäyrämäiseksi ja suostutella ovien avaamisen. Valitettavasti katolta laskeutuminen ei onnistunut ja Bok putosi kiven lailla ja taisi alkaa taistelin verisenä.
    Suostuttelu tuntui onnistuvan ja olimme valmiina katolla, ovien ja kivien takana yllättämään mäyrät mutta oven auetessa sieltä tulikin lasersilmäinen lepakkoleijona. Taistelun aikana Cheo hyppäsi uljaasti leijonan selkään mutta hänet myöhemmin hutkittiin tajuttomaksi ruohoon joka alkoi syömään kattia. Bok ja Uncle Knowing molemmat putosivat radioaktiiviseen kuoppaan mikä tarkoitti sitä että tässä taistelussa putoamiset aiheuttivat enemmän vahinko kuin viholliset.
    Taistelun jälkeen omegateknologian lisäksi löytyi sateenvarjo jonka johtajamme painajaiskasvi Dionai otti (koska kasvit eivät tietenkään halua tulla märiksi sateessa) sekä pullo pesuainetta jonka setä Knowing syötti välittömästi mäyrälle.
 
 Kolmas taistelu torni kellareissa meni aika hyvin. Lisää mäyriä, ninjakani sekä robotti kone joka aiheutti päänsärkyä.
 
 Viholliset kukistettua Vincinal kuulusteli onnistuneesti ninjajänis Rautakättä ja yritti saada selville mitän robottien valmistus konetta voi käyttää (tarkoituksena oli luonnollisesti tuhota se laite mutta ensin olisi voinut valmistaa jotain kätevää robottista itselle) mutta ennen kuin pupu ehti paljastaa mitään hyödyllistä Bok murskasi jänön pään sekä koneen hallinta kruunun joka sillä oli päässään. Vincinal otti rikkinäisen kruunun mukaansa ja se on yhden hänen peilikuvansa päässä.
 Dionai tuhosi koneen sofwaret ja talutimme löytyneet ihmiset takaisin kaupunkiin josta saimme liskovankkurimme palkkioksi.
 Palasimme torniin takaisin ja vietimme viikon purkumassa robotti konette kappaleiksi ja aiomme myydä sen seuraavassa kaupungissa.
 
 Kävimme myös hippi ukon luona ja kerroimme kuinka tuhosimme robottikoneen emmekä edes hetken harkinneet sen ottamista omaan käyttöömme.
 
 
 
 Vincinal näyttää melko tavalliselta parikymppiseltä mieheltä joka pukeutuu keltaiseen ja mustaan.
 Hänen ympärillään on peilikuvajaisia, joista näkyvimmät ovat azteekki soturi pantteri haarniskassa kädessä kilpi ja atlatl sekä azteekki pappi kullassa ja höyhenissä toisessa kädessä obsidiaani uhriveitsi ja toisessa obsidiaani kulho.
 Hän on utelias ja huoleton. Vincinal tietää olevansa yksi azteekki jumala Tezcatlipocan ilmestymis muoto muttei oikestaan usko noihin jumal hömpötyksiin.
 
 Vincinalin eniten käyttämä taistelu taktiikka on luoda azteekki pappi peilikuva vihollisten keskelle samalla kun itse pysyttelee turvassa ja peilikuva hyökkää veitsellä ottaa veret kulhoon joka antaa viisi väliaikaista hitpointtia tiimiläiselle.
   Kätevä juttu on luoda vihollisen viereen peilikuva jos se on yksin, tällä tavalla vihollisen on joko tuhlattava vuoronsa peilikuvan tuhoamiseen tai antaa peilikuvalle Attack of Opportunity.
 
 Vincinal on tullut siihen tulokseen että on aika vaihtaa aseistusta. Koska oikea Vincinal on usein turvassa ei kilvelle ja suojaa antavalle kulholle ole tarvetta vaan on aika ostaa seuraavasta kaupungista jotain järeämpää.

[Sam!]

Pitkään on itseäni jo ihmetyttänyt harrastuksen segregaatio. Roolipelaajat ovat pienissä soluissaan jotka eivät kommunikoi keskenään, kuin mikäkin terroristiorganisaatio. Luulisi että jos löytyy pelinvetäjiä jotka uskaltavat pistää pelinsä foorumeiden kautta avoimiksi kuten Sami, kiinnostunutta jengiä löytyy varmasti ainakin isoimmista kaupungeista.

Niin, meillähän ei ole mitään kovaa dataa siitä, miten tehokkaasti peliporukoita muodostuu nettifoorumien kautta. Oma veikkaukseni on, että foorumeilla pyörivät lähinnä kovan linjan harrastajat, joilla on jo se oma vakituinen peliporukka, joten uusia pelikavereita ei tarvita. Ne taas, jotka kipeimmin kaipaisivat peliseuraa, eivät edes tiedä näiden foorumien olemassaolosta.

Toinen vaikuttava seikka lienee roolipelaamisen sosiaaliset vaatimukset. Hyvä peliporukka on perinteisesti yksituumainen ja samanmielinen. Pelaaminen tapahtuu pelinjohtajan kotona, joten ymmärrettävästi on kova kynnys kutsua ventovieraita ihmisiä luokseen. Tästä näkökulmasta nettifoorumit eivät ole mitenkään ihanteellinen keino peliporukan kokoamiseen. Paljon turvallisempaa on pitäytyä siihen vanhaan porukkaan niin pitkälle kuin mahdollista.

Pelikerrat 1 ja 2 Vincinalin näkökulmasta.

Pakko myöntää, että noin kuvattuna pelikertamme ovat kyllä olleet varsin viihdyttäviä. Kun pelinjohtajalla ei ole sitä omaa hahmoa, jonka näkökulmasta seurata tapahtumia, niin herkästi sitä näkee pelitapahtumissa vain nopanheittoa ja pahvimerkkien siirtelyä.

[Nuurori]

Oma veikkaukseni on, että foorumeilla pyörivät lähinnä kovan linjan harrastajat, joilla on jo se oma vakituinen peliporukka, joten uusia pelikavereita ei tarvita. Ne taas, jotka kipeimmin kaipaisivat peliseuraa, eivät edes tiedä näiden foorumien olemassaolosta.

Mun käsitykseni on samansuuntainen, mutta jostain syystä kuitenkin roolipelit.netin puolelle tulee n. kerran kuussa joku uppo-outo tyyppi kyselemään peliseuraa millon mistäkin. Nämä tyypit hakevat vain ja ainoastaan peliseuraa, eivätkä yleensä tapaa jäädä foorumeille keskustelemaan mistään. Itse olen tamperelaiset ohjannut eteenpäin Tampereen yliopiston roolipelaajien postituslistalle kärkkymään, jota kautta onkin tänä keväänä ollut mahis päästä useampaankin eri peliin.

Mitenkään optimaalinen seuranhakumetodi tälläinen postituslista ei kyllä silti ole, mutta paremman puutteessa...

[Sam!]

Mun käsitykseni on samansuuntainen, mutta jostain syystä kuitenkin roolipelit.netin puolelle tulee n. kerran kuussa joku uppo-outo tyyppi kyselemään peliseuraa millon mistäkin. Nämä tyypit hakevat vain ja ainoastaan peliseuraa, eivätkä yleensä tapaa jäädä foorumeille keskustelemaan mistään.

Tämä on kyllä totta. Roolipelit.net:hän on se foorumi, jonka saa esille, jos kirjoittaa Googleen "roolipeli foorumi". Itseäni harmittaa, että näille aloittelijoille kuitenkin ilmeisen harvoin löytyy peliseuraa roolipelit.net:n kautta. Joku ratkaisu tähän pitäisi kehittää, mutta kuten sanottu, roolipelikulttuuri on segregoitunutta.

[halski]

Onpas Gamma World vielä gonzompi kuin olin kuvitellut. Kuinka helppo maailmaan ja hahmoihin on päästä sisään, kun kaikki tuntuu noin oudolta?

[Thaumiel_Nerub]

Samaa itsekin mietin kuin halski yllä. Vaikuttaa vähän siltä, että otetaan eri asioita ja yhdistetään ne ja... vaikuttaa kovin vieraalta ja siltä, että helposti menee huumorin tai WTF puolelle. Piraattiundulaatti kyberjalalla yms. touhua. Ja toinen mietintä tuo hahmoon eläytyminen. Onko pelaajilla ihan luonnollinen olo, että tällainen tyyppi tällä kertaa ja se on yhtä helppo pelata kuin yhtä lailla fiktiiviset velhot, kääpiöt, haltiat yms. Miten teillä?

[halski]

Väärinkäsitysten välttämiseksi: musta toi kuulostaa potentiaalisesti varsin päheältä ja kysyin ihan uteliaisuudesta, miten se on toiminut.

Ja onko siinä tosiaan mäyriä? Tuo mieleen World of Synnibarrin.

[Mikko Leho]

Minusta tällainen gonzo toimii niin kauan kuin kaikki käy. Kun et voi varautua mihinkään pystyt tyynesti ottamaan kaiken vastaan sellaisenaan. Samalla tosin auttaa että kampanjan tyyli ei ole erityisen vakava vaikka suoranaista komediaa se ei olekaan (mitä nyt pelaajien toimesta, mutta tämä pätee kaikkiin peleihin). Vaikeaksi gonzo menee silloin, kun outoudella ovat säännöt jotka eivät noudata mitään populaarikulttuurin esimerkkiä kuten Unknown Armiesin tapauksessa.