Kirjoittaja Aihe: Peliketju (K-16)  (Luettu 15587 kertaa)

Poissa petroos

  • Viestejä: 231
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #15 : Kesäkuu 29, 2012, 17:38:58 »
Mutta ne perhoset ei ollenkaan kiinnostaneet minua, Äiti! Semmoista ei ole sattunut vielä koskaan. Oikeastaan minua alkoi harmittaa koko perhoset oikein kovasti, kun ne olivat hiljaa niissä neuloissaan ja minusta alkoi tuntua, että ne on ihan samanlaisia kuin Isännän koe-eläimet ja ne muut. Ja vaikka minä kovasti koitin aatella, että se eetteri tekee asiasta ihan erin, niin niitten perhosten pienet ruumiit alkoi näyttää lohduttomilta ja surullisilta ja niitten perhosten värit haaleilta ja kuluneilta.

Sitten minä otin yhden minun hienoimmista tamminopsasiivistä ja pujotin sen varovasti neulasta kämmenelle ja koitin muistella miten se lensi auringonpaisteessa ja kimmelsi samaa sinistä kuin on vuoriston taivas syvimmillään. Ja joku kuuma ja kostea vieri alas minun poskea ja minä näin kuinka se kimmeltävä pisara osui siihen tamminopsasiipeen ja kostutti toisen siiven ja minun sydän hyppäsi kun minusta näytti että se perhonen ois herännyt ja semmoinen helpotuksen ja itkun aalto tuli minun sisältä ja minä heitin sen perhosen lentoon!

Mutta se putosi lattialle aivan yhtä elottomana kuin ennenkin ja sen toinen siipi irtosi ja vaikka minä kuinka hellästi koitin ottaa sen käteen niin se koko perhonen murtui palasiksi ja värihituset irtosi sen siivistä. Minusta alkoi tuntua että minä en saa henkeä ollenkaan ja sitten minä huomasin että minä juoksen alakertaan ja keittiöön ja sieltä ovesta ulos ja  semmoiseen isoon tammimetsään missä on puro ja pieni silta ja sitten minä kaaduin maahan ja jäin siihen makaamaan.

"Setä onko teihin sattunut?" semmoinen kaunis ja heleä ääni kysyi ja minä tunsin minun olkapäällä käden. Ja sitten minä käännyin ja minusta tuntui taas, että minun henki loppuu, kun se oli se leipurintyttö joka osasi laulaa niin kauniisti että se kävi ihan kipeästi. Kun se tyttö näki että siinä olin minä niin sen kasvot näytti säikähtyneeltä ja minä kyllä tiedän, Äiti, että minä olen monien mielestä pelottavan näkönen ja minä yritin kovasti sanoa jotakin, ihan mitä vaan, että se tyttö ei pelkäisi minua.

[Leipurintyttö (2d4: 1,3=4) Konrad (1d4: 1=1) -> Rakkaus +1 ja Itseinho +1]

Mutta minun suusta ei tullut sanoja ja minä en tiedä miksi, mutta minä ojensin minun nyrkissä olevan käden ja aukasin sen ja siinä oli se murskaantunut tamminopsasiipi ja minä vain katsoin anovasti sitä tyttöä. Sen kasvot muuttui säikähtyneistä pelokkaiksi ja se otti pari askelta taaksepäin ja sitten se lähti juoksemaan karkuun ja siltä putosi sen kori johon se oli kerännyt kukkia ja se ei edes uskaltanut katsoa taakseen.


Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Vs: Peliketju / kierros 5
« Vastaus #16 : Kesäkuu 29, 2012, 23:44:01 »
Karitsoista nuorempi vapisee pienessä aitauksessaan laboratoriossa. Ilmassa leijuva veren haju pelottaa sitä. Toinen karitsa on avattuna huoneen leikkauspöydällä. Sen pienet sorkat on sidottu kiinni pöydän kulmiin ja iho on viilletty siististi auki kurkusta vatsaan saakka.  Sen sydän sykkii vielä heikosti kylkiluiden suojissa; elimistö yrittää jatkaa toimintaansa loppuun asti.

"Oivallista työtä Richard", tohtori Carnoy kiittelee tarkkaillessaan assistenttinsa työskentelyä. "Käsittelet veistä tarkasti. Karitsan elimistö on paljastettuna silmiemme edessä, mutta silti eläin on vielä hengissä. Parempaa koekenttää en voisi toivoa. Jos vain James olisi yhtä tunnollinen tiedemies kuin sinäkin, niin kenties tutkimukseni voisivat jopa edistyä toivomallani nopeudella."

"Tämän vivisektion jälkeen pärjään kyllä hetkisen yksinkin täällä. Pidä tauko ja käy kertomassa Jamesille, että moinen linjattomuus ei käy laatuun. Löydät hänet vanhan äitinsä talosta. Käske Jamesin palata pikimmiten ja tuoda vanha leskirouva Bennett mukanaan. Vaihdan mieluusti muutaman sanan Jamesin äidin kanssa. Rouvaparka tuskin ymmärtää, mitä hänen pojastaan on tullut", tohtori sanoo valikoidessaan lääkekaapista muutamia pulloja.

***

Siitä suunnasta, johon leipurintyttö katosi, alkaa kuulua ääniä. Joku kulkee varoen metsässä. Ja sillä on jokin eläin mukanaan.

"Sinäkö sen paimenpojan tapoit? Hänen nimensä oli Benjamin, senkin hirviö! Etkö voinut vain tyytyä saaliiseesi? Tule esiin, missä sitten piileksitkin!" vanhan miehen karhea ääni kajahtelee metsässä.

Konrad nousee varoen kalliolle ja kurkistaa puskien suojasta vainoojaansa suuntaan. Vanha mies, kauhtunut päällystakki, kädessään kivääri. Varmaankin lintuja metsästämässä. Sen jaloissa kulkee koira, joka nuuskii innokkaana maata. Konrad muistaa kuulleensa noista kivoista koirista, jotka on tosi hyviä löytämään etsimänsä. Ja nyt se näyttää etsivän Konradia.


[Muoks: Nyt siis Richard ei saa varsinaisesti omaa vuoroaan tällä kierroksella (mutta hahmo toki toimittaa Isännän käskyn perille Jamesille), vaan sen sijaan Laxi heittää meille Kauhu paljastuu -kohtauksen.]
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 29, 2012, 23:46:02 kirjoittanut Sam! »
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa petroos

  • Viestejä: 231
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #17 : Heinäkuu 02, 2012, 09:39:45 »
Ja niin minä sitten olin oikeen kunnolla liemessä, Äiti. Siellä minä istuin hipihiljaa pusikossa kallion päällä ja se mies pyssyn kanssa ja koira tuli aina vaan lähemmäksi. Kyllä minun tuli sinua kovasti ikävä siellä, niinkun sanonta kuuluu. Oikein minä mietin että missä sinä olet, Äiti, kun ei näissä kirjeissä jotka minä annan Isännälle kuljetettavaksi ole osotetta ollenkaan. Muuten, minä aattelin, minä kyllä varmaan menisin sinne mihin se osote sanoo ja lopettaisin nämä tieteellisyyshommat kun vaikka kuinka hyvin tekee niin aina vaan joutuu liemeen.

Ja kun minun ajatukset oli kerrankin oikein kiireellisiä niin minä kerkisin alkaa aatteleen, että tältäkö se tuntuu niistä karitsoista kun Isäntä tai James tai Richard-herra tulee terävien veitsiensä kanssa likemmäksi aina vaan  eikä saa lähteä karkuun vaikka kuinka olis semmoinen olo, kun kerta semmoisella pyssyllä se metsämies osuu minua varmasti jos se osuu semmoisia pieniä lintuja ja jäneksiäkin. Ja niitä karitsoja minun kävi oikeen sääli kovasti kun minä niin ymmärsin miltä niistä tuntuu. Ja sitten minä näin minun omat kädet, jotka oli ne karitsat napannu ja vieny Isännälle leikottaviksi ja minä suutuin niille ihan vietävästi.

Ja sitten minun suusta alkoi tulla semmosta mölinää ja minä hakkasin niillä minun käsillä siihen kallioon että oppis ne kädet oleen viemättä niitä viattomia elukkaraukkoja ja muita Isännälle. Eikä se käyny ollenskaan kipeää vaikka ne kädet tuli ihan verisiksi ja sitten minä hakkasin minun päätä siihen kallioon kanssa kun se oli antanu niitten käsien olla niin ilkeitä ja sitten minä putosin sieltä kalliolta sen puskan läpi siihen polulle.

Se mukava koira löysi minut ja alkoi iloissaan nuoleen minun naamaa ja minä vaan mölisin ja paijasin sitä koiraa kun minusta oli vaihteeksi niin mukavaa että joku tykkäs minusta eikä aina vaan laittanu liemeen ja sitten se metsämies juoksi paikalle ja huusi että: "Ajax! Ajax! Senkin peto! Päästä irti siitä koirasta!"

Ja sitten se nosti sen pyssyn ja oli niinkun minua olis lyöty oikein lujasti ja sitten minun silmät ei nähneekkään mitään ennenkun minä heräsin sänkyyn kiinni sidottuna semmoisessa autiossa huoneessa. Ja niin minä sitten olin vieläkin isommassa liemessä kun äskön, ja minun käsiin ja päähän ja rintaan kävi ihan vietävän kipeää niin että minun suusta pääsi semmonen valitus.

Poissa Sope

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 1271
  • Liked: 2
  • Pelisuunnittelija - Myrrysmiehet Oy
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #18 : Heinäkuu 03, 2012, 10:38:36 »
"Olimme istuneet paikallamme tuntikausia, kun oveen koputettiin. Oven takana oli Richard, joka käski minua palaamaan kartanolle. Hän sanoi, että isäntä oli käskenyt ottamaan äitini mukaan. Järkytyin. Miksi äitini? Oliko tohtori Carnoylla jotain suunnitelmia hänen varalleen? Halusiko hän paljastaa salaisuuteni? Ajattelin jo kertovani suorat sanat Richardille ja kieltäytyväni isäntäni käskystä, mutta enhän minä voinut. Nostin hiljaa äitini penkistä ja puin hänelle takin päälle."

[Isäntä komentaa: 6, James: 0]


”Tuli ei polta tuttuansa”

Poissa Laxi

  • RST
  • Viestejä: 213
  • Liked: 0
  • Pelisuunnittelija - Northern Realms
    • Profiili
    • Northern Realmsin kotisivut
Vs: Peliketju
« Vastaus #19 : Heinäkuu 07, 2012, 11:59:24 »
[PJ-muoks: Annoin Laxille lisäohjeita, hän yrittää kohta uudestaan.]

[Pieni sääntöjen tulkintavirhe. Kokeillaanpa uusiksi, tälläkertaa PJn ohjeiden mukaan]

Iltahämärässä sumuisen kylän katuja kävelee yksinäinen mieshahmo. Apteekkari Harold, selvästi humaltuneena, hoipertelee kadulla etsien tytärtään Matildaa. Hän pysähtyy jututtamaan ohikulkijoita, jotka eivät kuitenkaan osaa kertoa Haroldille mitään hänen tyttärensä olinpaikasta.

Yhtäkkiä Harold huomaa erään nuorenparin kävelevän sivukadulle. Mies ei kuitenkaan ole tästä kylästä, eikä Harold tunnista tätä. Mutta nuori tyttö on selvästi Matilda: hänellä on samanlaiset pitkät vaaleat hiukset sekä mekko jossa on punaisia kukkia. Harold raivostuu. Onko tämä muukalainen tullut viemään hänen tyttärensä?

Tulistuneena Harold marssii pariskunnan tykö. Nuoripari nojaa seinää vasten ja on sulkeutunut syleilyyn, kun Harold riuhtaisee miehen irti. "Pidä törkyiset näppisi erossa tyttärestäni!" hän huudahtaa ja lyö miestä kasvoihin. Mies putoaa maahan, ja Harold potkaisee tätä kivuliaasti kylkeen. Harold polvistuu miehen ylle, tarttuu miestä paidankauluksesta ja lyö tätä vielä kerran. Yrittäessään lyödä miestä uudestaan, nainen kiljahtaa ja tarttuu Haroldia kädestä. "Hullu! Päästä irti Wilhelmistä!" Kun Harold kuulee naisen äänen, hän kääntyy katsomaan ja huomaa kauhukseen tehneensä suuren virheen. Nainen ei ollutkaan Matilda.

Ymmärrettyään mitä hän on oikein tehnyt, Harold kompuroi muutaman askeleen takaperin. Mutisee muutaman anteeksipyynnön ja juoksee häpeissään pois paikalta.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 08, 2012, 08:04:33 kirjoittanut Laxi »

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Vs: Peliketju / kierros 6
« Vastaus #20 : Heinäkuu 08, 2012, 01:00:39 »
Tohtori Carnoy kattamassa pöytää. Outo näky. Pitkinä laboratoriossa vietettyinä päivinä ja öinä on helppo unohtaa, että tohtori on myös herrasmies. Hän kattaa pitkää päivällispöytää ja valmistaa vastaanottohuonetta samanlaisella täsmällisyydellä ja tarkkuudella kuin ollessaan tutkimustensa ääressä.

"Ah, Richard, odottelinkin sinun jo palaavan. Kuulin, että kylillä on saatu joku kiinni siitä paimenen kuolemantapauksesta. Joku iso ja mykkä - kuulostaa meidän Konradiltamme. Ei varmaan tule yllätyksenä, että hän on jäänyt satimeen. Väkijoukko tuntuu olevan kiihdyksissä. Viranomaiset ovat menossa paikalle rauhoittamaan tilannetta. Konrad ei siis ole turvassa vaikkei väkijoukko verenhimossaan lynkkaisikaan häntä. Mene kiireesti sinne hakemaan Konrad turvaan. Typeryydestään huolimatta hän on minun palvelusväkeäni, enkä aio menettää häntä", tohtori selittää asetellessaan ruokailuvälineitä lautasten ympärille.

"Tulisin itse mielelläni mukaan, mutta meillä on vieraita talossa. Jonkun on... pidettävä heille seuraa," tohtori sanoo hymynkare huulillaan.

***

"En minä lähde sinne mustaan taloon, usko jo", rouva Bennett inttää Jamesille. "Minä olen riittävän vanha saamaan arvostusta. Jos tohtori haluaa puhua kanssani, tulkoon itse käymään luonani."

"Vaikka kyllä minä sen tohtorin kaltaiset miehet tunnen. Mitään hyvää niistä ei ole koskaan seurannut. Parempi sinunkin olisi pysytellä täällä, poikarukka. Kyllä noin etevälle miehelle töitä löytyisi ja voisit asua tuossa pienessä vierashuoneessa. Enkä minäkään enää mikään nuori tyttö ole. Ajattelisit nyt hetkenkin verran vanhaa reumasta kärsivää äitiäsi etkä haihattelisi sen urasi suhteen", leskiäiti yrittää neuvoa poikaansa Jamesia.

***

Enkeli astuu varoen huoneeseen. Se leipurintyttö, Konrad muistaa. Auringonsäteet kultaavat hänen vaaleat hiuksensa ennen kuin hän vetää oven kiinni perässään. Ulkoa kuuluu kiivasta väittelyä, mutta siihen on vaikea keskittyä, kun hän on huoneessa. Tyttö astuu lähemmäksi ja vielä lähemmäksi. Hän kohottaa kätensä näkyville ja Konrad näkee hänellä olevan jonkinlaisen rievun tai rätin, vähän niin kuin tohtori Carnoylla joskus.

Tyttö alkaa hyräillä hiljaa. Ehkä hän haluaa rauhoittaa itseään tai Konradia tai molempia. Hän pitää katseensa lattiassa, mutta astuu vielä lähemmäksi. Sitten hän painaa rievun varoen Konradin haavoihin. Viileä liina tuntuu sammuttavan päässä jyskyttävän tulipalon. Konrad on itsekin joskus hoitanut hevosten saamia naarmuja tällä tavalla liinalla pyyhkimällä. Veriset haavat ovat arat, mutta jostain syystä tytön kosketus tuntuu kauhean hyvältä.
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa petroos

  • Viestejä: 231
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #21 : Heinäkuu 10, 2012, 09:44:43 »
Ja Äiti! Se leipurintyttö lauloi sitä samaa laulua kun mitä Isä aina lauloi kun se oli hyvällä päällä lauantaisin: "...vaaleet on hiuksesi / tuoksuu illas' ruusuvesi..." Isän kanssa me ajettiin aina lauantaina vaunuilla Jardin des Tuileries'hin ja Isä osti meille gellatoa semmoiselta olkihattuiselta mieheltä jolla oli jäätelösäiliö kolmipyöräisessä, sinähän muistat? "...tuulessa rytmi concertinan... "

Ja sitten sinä aina peitit minun silmät kun siellä oli paljon semmoisia tuhmia patsaita, joilla oli pippelit ja kaikki ja Isä se vaan nauroi. Ja ankkoja siellä oli semmoisissa lammikoissa ja ihmisiä pyhäpuvuissaan ja kahviloita ja kukanmyyjiä ja vaikka mitä! Ja sitten sen kerran kun ne ajurin hevoset pillastui... kun minulla oli se merimiespuku... ja sinä, Äiti olit justiinsa kokeilemassa semmoista velosipediä... ja ne hevoset juoksi  sinun päältä ja minun gellatossa oli punaista niinkuin sinun kasvoilla ja Isä huusi sinun nimeä ja sinä vain makasit liikkumatta vaikka Isä sinua kuinka koitti herättää. "...sydämeni täynnä on niin..."

Sinä olit sitten sairaalassa, Äiti, ja sinä olit niin kovasti sairas ja ihan kalpea ja Isän kädet tärisi vaikka se koitti olla tyynenä ja Isän silmät oli ihan tyhjät kun Hän katsoi minuun. "...eron tuska viiltää..." Ja sinä puhuit vaikka lääkärit oli kieltäneet ja sinä sanoit Isälle, että "Victor... Ei se... ollut Konradin... syy... sinä et saa..." Ja sitten sinä huokaisit Äiti sillälailla oikein syvään ja laitoit nukkumaan ja minä aloin leikkimään minun puuhevosella, eikä Isä halunnut ollenkaan leikkiä vaan se alkoi itkemään ja työnsi minut pois ja sitten ne lääkärisetät laittoi sinun päälle lakanan että sinun olis rauhallisempi nukkua. Ja... sitten sinä menitkin sinne... parantolaan enkä minä ole enää nähnyt sinua sen jälkeen, toivottavasti sinä paranet Äiti oikein nopeasti kun minulla on sinua kova ikävä.

(Leipurintyttö: 2d4:5 Konrad 2d4:3 -> rakkaus +1, itseinho +1)

Ja sitten se tyttö laittoi uudet siteet haavoihin ja lopetti laulamasta ja minä aattelin pyytää jos hän laulais vielä ja otin häntä kädestä kiinni, mutta minun suu ei halunnut sanoa näitä sanoja: "Laulat kauniisti, voisitko vielä laulaa minulle?" Minun suu vain kävi auki ja kiinni ja auki ja kiinni ja se tyttö vetäisi käden säikähtyneenä pois ja juoksi ulos huoneesta, jonne oli tulossa se minua pyssyllä ampunut paimen ja muuta väkeä.

Poissa Sope

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 1271
  • Liked: 2
  • Pelisuunnittelija - Myrrysmiehet Oy
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #22 : Heinäkuu 10, 2012, 21:11:45 »
"Äiti koitti vastustella ja saada minuakin jäämään, mutta ne olivat vain sanoja. Tyhjä katse silmissäni nostin hauraan vanhuksen ylös ja saatoin hänet ovelle. Odotin, että Konrad olisi odottanut siellä vaunuineen, mutta kadulla oli vain kyläläisiä matkalla askareihinsa.

[PJ-muoks: Väkivaltaa sivuhahmoa kohtaan:
leskiäiti 5n4: 3, 1, 1, 3, 4 = 8
James 6n4: 4, 2, 1, 3, 4, 1 = 7
-> sivuhahmo voittaa, Väsymys +1]

[PJ-muoks: kirjoitahan viesti loppuun tämän tuloksen pohjalta]
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 11, 2012, 12:58:49 kirjoittanut Sam! »
”Tuli ei polta tuttuansa”

Poissa Laxi

  • RST
  • Viestejä: 213
  • Liked: 0
  • Pelisuunnittelija - Northern Realms
    • Profiili
    • Northern Realmsin kotisivut
Vs: Peliketju
« Vastaus #23 : Heinäkuu 26, 2012, 08:23:12 »
Tieto Konradin kiinnijäämisestä sai vereni kuohahtamaan. Se tolvana ei kyllä pysty sitten millään toimimaan omillaan. Luulin että James olisi pystynyt pitämään sen yksinkertaisen miehenhutilon aisoissa, mutta näemmä häneenkään ei ole luottamista.

Olin jo valmis väittämään vastaan herra Carnoylle ja toteamaan mielipiteeni siitä että mikäli Konrad on kerran onnistunut hankkimaan itsensä moiseen liemeen, eikö olisi vain parempi jättää hänet kyläläisten armoille, mutta onnekseni ymmärsin tukkia suuni ennenkuin menin möläyttämään mitään typerää.

[Isäntä komentaa:
Isäntä: 4 - 2 - 4 - 1 - 2 - 3 - 1 - 2 - 3 = 14
Richard: 0]

"Kyllä herra Carnoy"

Päästyäni kylään, onnistuin saamaan selville että paimenen murhasta epäiltyä miestä pidetään vankina erään metsästäjän kotona. Liityin muun väkijoukon mukaan, ja kuuntelin näiden kiihtyneiden kyläläisten valituksia. Selvisi ettei heillä ollut toistaiseksi mitään muita todisteita Konradin syyllisyydestä kuin vahva epäilys ja koska Konrad puhekyvyttömänä ei pysty tietenkään itseään puolustamaan, he päättivät vangita hänet toistaiseksi.

Päästyäni metsästäjän kotiin, esittelin itseni Konradin veljenä ja aloin selvittämään kehittelemääni valhetta jolla saisin heidät päästämään hänet menemään.

"Pahoitteluni tästä sotkusta. Veljeni on nähkääs hieman, noh, yksinkertainen. Hän on lähes täysin kykenemätön puhumaan ja on muutenkin hieman sosiaalisesti lahjaton. On täysin ymmärrettävää että olette erehtyneet luulemaan häntä täksi murhaajaksi josta olemme kuulleet paljon huhuja. Mutta vaikka hän voi ulkoisesti näyttää melko karkealta, hän on kuitenkin sisimmiltään varsin kiltti ja lainkuuliainen. Vakuutan teille että hän ei ole mikään murhaaja.

[Juonittelu sivuhahmoa kohtaan:
Metsästäjä: 2 - 3 - 2 = 7
Richard: 1 - 4 - 3 - 2 - 3 - 2 - 1 - 3 - 3 = 18
-> Juonittelu onnistuu, Itseinho +1 (= uusi Kauhu Paljastuu)]

Väkijoukko kuunteli selitystäni alunperin epäuskoisena, mutta lopulta sain voitettuani heidät puolelleni. Erityisesti paikallisen leipurin tytär näytti ilahtuvan selityksestäni. Otin haavoittuneen Konradin mukaani ja kiitin väkijoukkoa hänen huolehtimisestaan ja pahoittelin aiheutunutta vaivaa vielä kerran. Lähdimme paikalta vähin äänin, enkä puhunut Konradille matkan aikana sanaakaan.

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Vs: Peliketju / kierros 7
« Vastaus #24 : Heinäkuu 29, 2012, 11:43:23 »
Tohtori Carnoy seisoo tallin ovensuussa odottamassa tulijoita. Hän tuntuu sulautuvan oviaukon varjoon, kuin kätkeytyvän auringonpaisteelta.

"Täsmällinen, kuten aina, Richard. 'Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon', vai miten sitä kirkossa sanotaan. Hyvää työtä. Mene toki lepäämään välillä, olet sen ansainnut". Tohtorin sanat ovat imartelevat, mutta kasvot pysyvät ilmeettöminä.

"Ja sinä", hän puhuu Konradille kovaan ääneen kuin puolikuurolle, "meillä on töitä. Paimenpoika Tom pitäisi viedä vierashuoneesta tutkimushuoneeseen. Sido hänet kiinni leikkauspöytään. Hän saa luvan auttaa meitä työssämme." Nähdessään Konradin huolestuneen ilmeen, hän jatkaa: "Älä huoli, en minä satuta Tomia. Hän ei vain suostu ottamaan lääkettään, joten meidän pitää huolehtia, että hän varmasti saa sen."


[Tällä kierroksella tosiaan Laxi heittää meille toisen Kauhu paljastuu -kohtauksen.]
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa petroos

  • Viestejä: 231
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #25 : Heinäkuu 30, 2012, 22:20:33 »
Minun ajatukset oli niin siinä kun minä viimeksi näin sinut, Äiti, että minä en meinannut kuulla ollenskaan mitä Isäntä sanoi, mutta sitten minä ilostuin oikeen kovasti kun Isäntä sanoi että hän antais paimenpojalle lääkettä! Kun minä meinaan muistan... että Isäntä... vai oliko se sittenkin vaan joku semmoisessa sadussa mitä sinä, Äiti minulle ruukasit lukea... minä en... meinaa aina muistaa kaikkia...

"... ja niin Taikuri heitti mustan viittansa maahan, ja kirous raukesi. Taikurin mustat viikset muuttuivat valkeiksi ja hänen kuhmurainen sauvansa oikeni ja hän antoi kuin antoikin Pikku Paimenelle lääkettä!"

Niin se oli, Äiti! Niin sen täytyi olla, kyllä sinä varmastikin luit minulle semmoisen sadun! Mutta nyt Isännällekkin oli varmana käynyt niinkun sille Pahalle Taikurille jolla oli vaan todettu pahanlaatunen kirous ja jonka kirous oli sitten rauennut, niin että ilomielin minä menin hakemaan minun huoneesta eetteripurkin vaikka se huone onkin yläkerrassa ja minun rintaan sattui ihan vietävästi. Ja sitten se purkki ei meinannu pysyä minun käsisssä kun ne siteet oli liukkaat ja kömpelöt, mutta sain minä sen paimenen huoneelle asti ennenkä se putosi lattialle se purkki.

(Isäntä käskee: 10d4: 1 - 2 - 2 - 2 - 2 - 1 - 1 - 4 - 3 - 4 = 14
Konrad: 1d4: 4 = 0)

Ja sitten minä keksin että minä uitan ne minun käsien siteet siinä eetterissä ja sitten minä oikeen hiljaa aukaisin salvan ja raotin ovea. Minä näin että se paimen oli pesemässä naamaa pesuvatin luona ja sitten minä iloisesti hymyillen hiivin siihen taakse kun kerta sai kerrankin olla hyvällä asialla, eikä joutuis liemeen.

Mutta se paimen tais huomata että minä menin valon eteen ja nosti katseensa edessänsä olevaan peiliin mistä se näki minut. Ja minäkin näin minut siittä peilistä ja minun hymy ei näyttänytkään kovin iloiselta kun kerta minulta oli katkennu hampaita kun minä putosin siltä kiveltä ja se side minun päässä oli verinen eikä minun silmätkään olleet iloiset ollenkaan vaan ne oli ihan semmoiset kylmät niinkun jollain pedolla joka aivan aattelematta vaan nappaa saaliinsa ja syö sen suihinsa. Ja sen paimenen silmät levis isoiksi niinkun semmoisella kaniinilla joka jää ansalankaan ja jonka pikku sydän alkaa läpättään hirmuisen kiireesti niin että sen tuntee turkin läpi ja sen kanin jalat alkaa sätkimään villisti.

Ja sitten minä kattoin alas ja sen paimenenkin jalat sätki ilmassa ja minä ihmettelin sitä ja katsoin taas peiliin ja näin siittä että minun kädet oli sen suun edessä ja nosti sitä päästä ilmaan, ja sitten sen paimenen silmät meni nurin ja se valui lattialle. Minä en enää halunnut nähdä minun kylmiä silmiä ja minä rikoin sen peilin vesikannulla. Sitten minä kävin sitomassa sen paimenen niinkun isäntä käski ja menin keittiöön hakemaan vähän leipää ja kinkkua kun oli nälkä.

(Tom: 4d4: 1 - 3 - 1 - 4 = 5
Konrad:10d4: 2 - 3 - 2 - 2 - 1 - 3 - 3 - 3 - 2 - 3 = 24
-> itseinho +1)

Poissa Laxi

  • RST
  • Viestejä: 213
  • Liked: 0
  • Pelisuunnittelija - Northern Realms
    • Profiili
    • Northern Realmsin kotisivut
Vs: Peliketju
« Vastaus #26 : Elokuu 05, 2012, 14:31:33 »
Richardin ja Konradin poistuessa kylästä, epätoivoiset kyläläiset pohtivat mitä heidän oikein tulisi tehdä tämän ongelman eteen. Vaatien oikeutta, kyläläiset vaikuttavat kovin vastahakoisilta jättämään asian sikseen ja unohtamaan nuoren Benjaminin karmivaa kohtaloa.

"Eikö kukaan muista että tapahtuiko tuona iltana jotain outoa? Jos kerran herra Carnoyn palvelusväki on viaton, niin kuka sitten on syypää!?" huudahtaa metsästäjä Gunnar muun väkijoukon hiljetessä. Hermostuneena Gunnar heiluttaa metsästyskivääriään väkijoukon suuntaan ja tivaa vielä kerran: "Sanokaa nyt jotain, helvetti soikoon!"

Lopulta apteekkari Harold, sangen kalpeana, astuu esiin ja toteaa:

"En ole lainkaan varma tästä mutta... Näin eilen erään muukalaisen kylässä. Hän vaikutti varsin rotevalta, joten hän voisi olla mahdollisesti syyllinen tähän onnettomaan tapaukseen.

Tämän sanottuaan Harold antaa lyhyen kuvauksen tästä ulkopuolisesta, kuvaillen aiemmin kujalla kohtaamansa miehen jonka kimppuun hän oli itseasiassa hyökännyt. Häpeissään Harold toivoo että siirtämällä epäilyksen tämän miehen suuntaan, he eivät välttämättä uskoisi tätä mikäli mies keksisi valittaa Haroldin käyneen hänen kimppuunsa.

Kuultuaan tästä muukalaisesta, muut kyläläiset nyökyttelevät ja täydentävät Haroldin tarinaa. Joku muistaa nähneensä muukalaisen kävelevän nummilla etsimässä jotain, toinen kertoo epäilleensä tätä heti alusta asti. Yhteistuumin kyläläiset päättävät, Gunnarin johdolla, hakea tämän muukalaisen kuulusteltavaksi. Raahattuaan vastustelevan miehen ulos majatalosta, Gunnar osoittaa tätä aseella ja tivaa: "Kerro heti kuka olet ja mitä asioita toimitat kylässämme!"

Hätiköiden Wilhelmiksi itsensä esittelevä mies kertoo kuinka hän on täällä vain väliaikaisesti, ja että hän on valmis lähtemään kylästä vaikka välittömästi jos hän on vain vaivaksi. Kysyttäessä tämän ammatista, mies kertoo olevansa vain matkalainen ja tekevänsä hanttihommia henkensä pitimiksi. Vaikka mies yrittää epätoivoisesti puolustaa itseään, oikeutta vaativat kyläläiset päättävät että tämä epäilyttävä muukalainen on taatusti syypää, ja päättävät vangita tämän. Mikäli toista syyllistä ei pian löytyisi, mies joutuisi aamun koitteessa narun jatkoksi.

Vaikka muu väkijoukko näytti tyytyvän ongelman ratkaisuun, apteekkari Harold palasi kalpeana ja synkkänä kotiinsa, pettyen tytär Matildan ollessa yhä kateissa. Sinä yönä Harold ei nukkunut silmäystäkään, seuranaan vain viskipullo ja piinaava syyllisyyden tunne.

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Vs: Peliketju / kierros 8
« Vastaus #27 : Elokuu 09, 2012, 10:39:48 »
Hiljainen iltapäivä tohtori Carnoyn kartanossa. Auringonkilo liikkuu hitaasti pitkin lattiaa. Kärpänen poukkoilee turhaan ikkunalasia vasten toivoen löytävänsä tien ulos.

Tohtori itse on sulkeutunut tutkimushuoneeseensa. Tällaiset hetket ovat piinaavia. Richard ja Konrad huomaavat kumpikin tahollaan jatkuvasti kuulostelevansa pienintäkin ääntä, joka edes vihjaisi tohtori Carnoyn liikkeistä. Ja kun tohtori tulisi etsimään heitä, hän saattaisi olla vihainen siitä, että talonväki ei ole tehnyt jotain, mitä hän on odottanut heidän tekevän. Epätietoinen odotus on ahdistavaa vapautta.


[Nyt vuorostaan Konradilla paukkuu liikaa Itseinhoa suhteessa Rakkauden määrään, joten petroos pääsee kertomaan Kauhu paljastuu -kohtauksen.]
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa petroos

  • Viestejä: 231
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #28 : Elokuu 12, 2012, 11:25:51 »
Chantal hiipi hiljaa ulos takaovesta. Se oli helppoa, sillä hänen leipuri-isänsä joutui heräämään varhain ja siksi Laurenteilla laitettiin nukkumaan varhain. Mukaansa hän otti muutaman kolikon isänsä kassalippaasta. Hänen tapoihinsa ei kuulunut varastella, mutta nyt... niin, nyt tilanne oli toinen. Chantalin pieni sydän oli täynnä sääliä ja liikutusta. Konrad-raukka!

Öinen kylä tuntui pelottavalta kun nyt puhuttiin niin paljon siitä Takavainion Kuristajasta. Onneksi se oli saatu kiinni! Benjamin oli ollut aivan mahdottoman ärsyttävä, mutta jotenkin kuitenkin kovin kiinnostava. Ajatella, että ne ilkamoivat ruskeat silmät eivät enää koskaan katsoisi Chantalia pilkaten! Ehkä Chantal oli ollut hiukan ihastunut Beniin...? Ehkä jopa hieman r... Chantal kielsi itseään höpsimästä. Joka tapauksessa ajatellessaan Beniä hän tuli niin kamalan surulliseksi ja... niin, nyt oli kiireellisempääkin pohdittavaa. Se vähämielinen poikarukka virui nyt siellä kauhean tohtori Carnoyn linnassa eikä Chantal ollut ehtinyt laittaa mukaan yhtään haavavoidetta. Sitä sopi nyt mieluummin ajatella, Konrad-parkahan oli ihan lapsi!

Hiljaa Chantal koputti apteekkari Haroldin oveen. "Harold-setä? Avatkaa olkaa hyvä", hän kuiskasi. Harold oli leskimies ja kasvatti yksin Chantalin ikätoveria Matildaa. Joka hänkin oli nyt kateissa! Eikö ole kauheaa? Varmasti hänkin makaa jossain kuristettuna ja... Apteekin ovi aukeni narahtaen koputuksen voimasta ja Chantal astui luontaisen uteliaisuutensa vetämänä sisään myymälään. "Harold-setä?" Kamferin tuoksu ja narahtelevat lattialaudat seuranaan Chantal käveli tiskinlaitaa ja ihaili erivärisiä lasipulloja, joissa oli virallisen näköiset etiketit. Hänen sormensa liukui niiden etiketeillä samalla kun hän puoliääneen tavasi outoja latinankielisiä sanoja.

Sitten hän tuli tietoiseksi siitä, että joku katseli häntä. Harold-setä huojui oviaukossa tukka silmillään ja roikutti viinapulloa kädessään outo, katkera hymy naamallaan.

"Harold-setä! Oi kun sinä säikäytit... minä tulin vaan ostamaan haavavoidetta Konradille..."

Äkkiä apteekkari astui askeleen ja läimäytti Chantalia poskelle niin että tämä lensi maahan. Kirvelevästä iskusta vesistävin silmin hän näki Harold-sedän lukitsevan horjuvin liikkein apteekin oven ja kääntyvän sitten kohti Chantalia kasvot vihan ja pilkallisen katkeruuden kivinaamiona, matkien Chantalia kimeällä äänellä:

"'Harold-setä, minä vaan Konradille haavavoidetta...' Kyllä minä tiedän mikä se sinun Konradisi on! Ja sinä! Tuommoinen pikkulutka sitä hoivaat ja voitelet ja mitäs muuta? HÄH!? Kyllä minä sinut vielä opetan!" Harold-sedän juopunut hengitys haisi viinalta ja ulkona kadulla Chantalin huudot kuluivat vaimeina. 

Poissa Laxi

  • RST
  • Viestejä: 213
  • Liked: 0
  • Pelisuunnittelija - Northern Realms
    • Profiili
    • Northern Realmsin kotisivut
Vs: Peliketju
« Vastaus #29 : Elokuu 24, 2012, 05:15:52 »
Kun herra Carnoy eristäytyy tutkimushuoneeseensa, koko kartanon tunnelma muuttuu entistäkin ahdistavammaksi. Tuntuu kuin hetkenä minä hyvänsä hän saattaa ilmestyä vaatimaan meiltä jotain uutta tehtävää. Nämä hiljaiset hetket kuitenkin mahdollistavat vetäytymisen omaan rauhaan.

Palattuani omaan huoneeseeni, tuntui kuin olisin palannut kotiin pitkän matkan jälkeen. Viimepäivien hektisyys oli uuvuttanut minut lähes täysin. Mutta yllätyin huomatessani että en löytänyt mielenrauhaa kojeideni parista. Keskeneräisten kellopelien jouset ja hammasrattaat lojuivat pöydälläni kuin odottaen tulevan kasatuksi, mutta en kyennyt keskittymään tarpeeksi jotta olisin saanut mitään aikaiseksi.

Turhautuneena sysäsin kaiken sivuun, kunnes huomasin erään soittorasian pöydän kulmalla. Muistin, kuinka olin rakentanut sen aikeinani antaa sen Matildalle, mutta viimeaikojen kiireinen rytmi oli pitänyt minut liian kiireisenä.
Mutta nyt, nyt minulla olisi vihdoin aikaa hänelle. Nappasin soittorasian ja suuntasin kohti Matildalle varattua huonetta.

Päästyäni huoneen ovelle, huomasin hermostuksissani hypisteleväni soittorasiaa. Miksi tämän pitää olla näin hankalaa? Rohkaisin kuitenkin itseni ja koputin huoneen oveen. Kuunneltuani hetken, erotin Matildan itkunsekaisen vastauksen: "Niin? Kuka siellä?"

"Se olen minä, Richard. Vo-voinko tulla sisään?"

Luvan saatuani, avasin lukitun oven avaimella ja astuin sisään. Nähdessäni Matildan itkemässä sängyn reunalla, tunsin oloni entistäkin kamalammaksi. Mitä me olimme oikein tekemässä? Oikeuttaako mikään tieteellinen tutkimus tällaista kärsimystä.

Rauhoittelin häntä ja yritin kertoa kaiken olevan hyvin. Selitin, kuinka herra Carnoy on hieman eksentrinen tutkimuksissaan ja että hän on pohjimmiltaan hyvä mies. Kun Matilda ei vaikuttanut oikein uskovan puheitani, ojensin hänelle soittorasian.
"Tässä. Tein tämän sinulle. Se ei ole paljoa, mutta ajattelin että se voisi piristää sinua."

[Suhde lähimmäiseen:
Richard: 3  (+ tuttavallisuusnoppa 1) = 4
Matilda: 3 - 4 = 3
-> Rakkaus +1]

Huomasin Matildan piristyvän hieman, ja kerroin hänelle että aion käydä keskustelemassa herra Carnoyn kanssa siitä, että onko tällainen vapauden riistäminen nuoren neidon arvolle sopivaa. En ollut varma itsekään uskoinko mitä sanoin, mutta ainakin sain hänet hymyilemään.

"Kiitos Richard. Olet aina niin kiltti minulle."

En enää tiennyt mitä sanoa, joten hymyilin takaisin ja totesin että minua varmaan tarvitaan jossain. Kerroin Matildalle että hän voisi luottaa minuun. Poistuin huoneesta, ja tunsin oloni samaan aikaan helpottuneeksi että kamalaksi. Mitä minun pitäisi tehdä? Mietteissäni palasin takaisin huoneeseeni odottamaan herra Carnoyn seuraavaa komentoa.