Kirjoittaja Aihe: Peliketju (K-16)  (Luettu 15587 kertaa)

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Peliketju (K-16)
« : Kesäkuu 16, 2012, 12:25:01 »
Luithan ensin pelikehotuksen (tässä) ja peliohjeet (tässä)?


Muoks: Pelin tapahtumat ovat saaneet sellaisia käänteitä, että ikärajasuositus lienee paikoillaan.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 04, 2012, 03:12:19 kirjoittanut Sam! »
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Vs: Peliketju / kierros 1
« Vastaus #1 : Kesäkuu 16, 2012, 12:56:10 »
Kynttilät ovat palaneet melkein loppuun, tali pisaroi suurelle tammipöydälle. Pöytä on täynnä sekalaisia muistiinpanoja; laskutoimituksia, kaaviokuvia, havaintomerkintöjä. Pöydän päässä, lepattavien kynttilänliekkien valokehän laidalla, istuu kaksi miestä. Herra Carnoy sukii partaansa ja katselee mietteliäänä liekkeihin. Richard on nostanut silmälasit otsalleen ja hieroo väsyneitä silmiään.

"Laskutoimitukset ja mittaustulokset näyttävät päteviltä. Mutta tiedettä ei koskaan ole tehty helmitaulun ääressä. Meidän on siirryttävä kunnon kokeisiin", Carnoy lausuu johtopäätöksensä ääneen.

"Lähetä Konrad hakemaan meille eläimiä. Ja käske James hänen mukaansa. Vaikka tehtävä on yksinkertainen, en usko sen imbesillin selviytyvän näinkään yksinkertaisesta tehtävästä ilman ohjausta", Carnoy sanoo kääntäen katseensa Richardiin.

"Lähetä" ja "käske". Komentelu oli ainoa merkki siitä, että herra Carnoykin tunsi väsymyksen. Tai ainakin, että hän halusi jatkaa laskutoimitusten tarkistamista yksin.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 29, 2012, 14:12:18 kirjoittanut Sam! »
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa Laxi

  • RST
  • Viestejä: 213
  • Liked: 0
  • Pelisuunnittelija - Northern Realms
    • Profiili
    • Northern Realmsin kotisivut
Vs: Peliketju
« Vastaus #2 : Kesäkuu 17, 2012, 09:00:14 »
"Olimme tehneet muistiinpanoja lähes koko yön kun herra Carnoy lopulta päätti siirtyä tutkimuksen seuraavaan vaiheeseen. Vaikka hän oli väsynyt, huomasin herra Carnoyn innostuksen ja tiedonhalun hänen terävästä katseestaan. Mutta hänen äänensävyssään sai minut kuitenkin empimään omaa haluani saattaa tutkimuksia loppuun saakka: Oliko hän uppoutunut jo niin syvälle tutkimuksiinsa ettei enää välittänyt mistään muusta kuin lopputuloksesta?"

Kyllä herra Carnoy, pikimmiten.

"Poimin yhden kynttilöistä ja lähdin herättämään vaununkuljettajaa sekä herra Jamesiä."

[Isäntä komentaa: 12, Richard: 3]

"Kynttilän valossa Carnoyn kartanon käytäville heijastuvien varjojen leikit saivat mielikuvitukseni laukkaamaan. Tieteen nimissä. Mitä kaikkea me olemme valmiita tekemään tieteen nimissä? Yritin karistaa villeimmät kuvitelmani takaisin pääni syövereihin, mutta kalvava tunne siitä että se mitä olemme tekemässä ei ole luonnollista sai selkäpiini karmimaan."

"Saavuin lopulta makuuhuoneille. Koputin kahdesti vaununkuljettaja Konradin oveen, ja jäin odottamaan vastausta. Vaikka tiesin ettei Konrad ole pohjimmiltaan lainkaan niin tyhmä kuin mitä herra Carnoy toisinaan antaa ymmärtää, koin silti että tämän taipumus vetäytyä sosiaalisista konventioista ei helpottanut asiaa."

Konrad. Herra Carnoy tarvitsee koe-eläimiä seuraavaa koetta varten. Älä anna hänen odottaa.

"Seuraavaksi kävin herättämään herra Jamesia, vaikka olin melko varma että hän ei olisi vielä sängyssä. Koputin varovasti oveen ja ilmoitin asiani."

Herra James. Herra Carnoy lähettää Konradin asioille ja haluaa sinun lähtevän mukaan varmistaakseen ettei mykkä ystävämme tee mitään harkitsematonta.

"Asian hoidettuani, palasin omaan huoneeseeni. Yritin rauhoitella hermojani jatkamalla keskeneräistä kellopeliäni, mutta turhautuneena sysäsin sen sivuun ja painuin pehkuihin. En kuitenkaan saanut unta, sillä mielikuvitukseeni laukkasi mitä kummallisempia otuksia jotka eivät antaneet minulle mielenrauhaa. Nukuin tuskin silmäystäkään sinä yönä."

Poissa petroos

  • Viestejä: 231
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #3 : Kesäkuu 17, 2012, 18:21:34 »
"Äiti. Ihan oikeasti minä yritin sillä kertaa vastustaa. Ihan oikeasti minä yritin, Äiti. Minä ajattelin kovasti oikein kaunista laulua ja sitä kuinka minä joskus vielä saisin kiinni Kolmisilmäisen Apolloperhosen ja veisin sen sille pojalle jolla ei ole ääntä pilkata. Mutta sitten minä muistin Isännän kylmät silmät ja siitä laulusta tuli hirveää rääkymistä ja se poika murskasi sen perhosen ja alkoi haukkua minua tyhmäksi. Vaikka minä tiesin kyllä että sillä pojalla ei ollut ääntä koska se oli joutunut pienenä onnettomuuteen, niin silti se haukkui minua ihan kauheasti. Ja minusta tuntui taas niinkuin minun rintani olisi avattu ja sinne olisi laittettu joku kylmä ja rautainen juttu, ja minun sydän olisi laitettu preparointipurkkiin sinne Isännän lasikaappiin."

[Isäntä komentaa: 11, Konrad: 2]

"Minun pää olisi halunnut vastata nuorelle herra Richardille, mutta minun suu ei halunnut ja siksi minä koputin vastaukseksi kaksi kertaa siihen oveen. Ja sitten minä laitoin valkeat hanskat käteen, ja korkean ajurinhatun jossa on kaunis musta silkkinauha päähän ja Isännän antaman hienon,  mustan ja pitkän takin päälle ja menin talliin valjastamaan Syden ja Hiilen. Ne oli oikein kauniita hevosia ja aina kilttejä minulle. Ja minulla tuli itku kun minä näin miten ne aina kavahti minun kättä siksi kun Isäntä oli kerran pakottanut minut hakkaamaan niitä niin kauan että minun käsi tuli kipeäksi enkä minä enää jaksanut seisoa. Mutta sitten minä kuulin Jamesin askeleet ja minä kuivasin kyyneleet äkkiä ja aukasin vaunujen oven valmiiksi.   

Minä olen ollut Isännän palveluksessa jo kauan. Niin kauan, Äiti, että eikö se jo olisi tarpeeksi palvelusta minun kohdalta? Kun minusta ei ole yhtään mukava pyydystää niitä eläimiä, eikä niitä toisia... kun ne huutaa aina yöllä niin että niihin käy varmasti oikein mahdottoman kipeästi. Mutta minulla meinasi tulla taas paha mieli kun minä ajattelin niitä ja siksi minä kiillotin Isännän hienoja mustia vaunuja oikein kovasti niin kauan että James oli valmis lähtöön. "

Poissa Sope

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 1271
  • Liked: 2
  • Pelisuunnittelija - Myrrysmiehet Oy
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #4 : Kesäkuu 18, 2012, 13:46:18 »
"Richard saapui ovelleni ja käski lähteä Konradin mukaan hakemaan metsästä eläimiä Isännän kokeisiin. Puin päälleni ja ryntäsin Isännän tutkimushuoneeseen.

"Olen tiedemies en mikään eläinten murhaaja!" Olin valmis huutamaan vastalauseeni Isännän kasvoille, mutta kun pääsin huoneeseen, en saanut sanaa suustani. Hän vilkaisi minua kerran halveksivasti ja käännyin kannoillani ja juoksin alistuneena ulos. Ryntäsin sisälle vaunuihin katsomatta Konradiin. En halunnut hänen näkevän pettymystä kasvoiltani.

[Isäntä komentaa: 10, James: 0]

Konrad istui ajurin pukille ja lähdimme kohti kylää."
”Tuli ei polta tuttuansa”

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Vs: Peliketju / kierros 2
« Vastaus #5 : Kesäkuu 20, 2012, 11:31:54 »
Vaunut kiitävät halki yön. Tie kulkee mutkitellen alas loivaa rinnettä tohtori Carnoyn tiluksilta kohti nukkuvaa kylää. Maaseutu levittäytyy ympärillä hiljaisena, kelmeän kuun valaisemana. Jossain kauempana haukkuu koira.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 29, 2012, 14:12:39 kirjoittanut Sam! »
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa petroos

  • Viestejä: 231
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #6 : Kesäkuu 21, 2012, 14:06:56 »
Muistathan Äiti, kuinka kirjoitin sinulle kuinka kauheasti Isäntä suuttui minulle kun vein hänelle kerran rottia ja lepakoita? Minulla on vieläkin ne arvet ja ne hiertää monesti minun selässä kun minun on pakko pitää semmoista karkeaa jouhipaitaa kun minun ryhti olisi muuten niin huono. Siksi minä en uskallakkaan enää viedä Isännälle mitään saastaisia tuholaisia niinkun Isäntä niistä sanoo. Karitsoista ja pienistä koiranpennuista Isäntä tykkää eniten, ainakin aina alkuun kun ollaan uudessa kylässä niinkuin nyt. Kyllä minä kovasti toivoisin että Isäntäkin käyttäisi eetteriä niissä kokeissa niinkun minä aina perhosille, mutta se ei olisi varmasti kovin tieteellistä. Isäntä suuttuu kovasti jos tieteellisyys menee hukkaan.

Minä ajoin vaunut kylän ohi ja pienelle sivutielle, missä minä tiesin paimenen monesti yöpyvän laumoineen. Jamesille minä näytin semmoista merkkiä jossa pussataan sormea, että se tietäisi olla hiljaa. Ja sitten minä hiippailin yöhön. Kuutamossa on mukavaa hiippailla alkukesästä kun kukat tuoksuu oikein hyvälle ja ruoho on uutta ja pehmoista. Minun teki mieli mennä siihen ruohoon pitkäkseen ja katsella kuutamoa kun siinä kuulemma on meriä ja vuoria. Monesti minä kuvittelen että minä seilaan siellä kuutamon merellä ja ongin sillä lailla että laitan siiman varpaaseen ja laitan veneeseen nukkumaan. Mutta en minä voinut mennä maata sinne ruohoon ettei minun hieno takki olisi hieraantunut. Ja Jameskin ootti minua vaunuilla.

Niin minä sitten löysin pari karitsaa ja laitoin niille narulla nenäliinat päähän ettei ne olis parkuneet ja lähdin takasin vaunuille ja minulla olis ollut oikein hyvä mieli jos en ois tienny kuinka minä en voisi nukkua seuraavana yönä ollenkaan kun minä kuulisin mitä niille karitsoille tehdään. Minä niin toivoisin, Äiti, että sinä joskus vastaisit minun kirjeisiin, kun minä tarvisin kovasti neuvoa. Minä aattelin että minä hankin oikein semmosen ison purkin eetteriä ja vien Isännälle, mutta minulla ei ole semmoisia tieteellisiä sanoja joita Isäntä ymmärtäis, ja siksi minä tarvisin neuvoa.

Vaunuilla minä näin että se paimen riiteli kovasti Jamesin kanssa ja sanoi että se ottais yhteyttä Viran Omasiin ja laitattais Jameksen vankilaan. Ja se kuulosti minusta oikein pahalle kun Isäntäkin on Viran Omasille niin vihainen. Ja sitten minä muistin että Isäntä oli sanonu että jos Viran Omaiset sais tietää niistä tieteellisistä jutuista niin kokeet ja kaikki koe-eläimet pitäs lopettaa. Ja minulla tuli kova surku niitä koe-eläimiä joita Isäntä koittaa auttaa niillä kokeilla ja minä laitoin karitsat maahan ja hiivin sen paimenen tykö. Ja sitten minä aattelin että minä en enää kuulis enää koskaan leipurintytön laulua kun minä oisin vankilassa ja siellä ei sais laulaa vaikka se tyttö haluais tulla minun tykö sinne.  Sitten minun kädet nousi paimenen niskaan ja alkoi kuristaa sitä.

[Paimen 4d4: 3 - 4 - 4 - 3 = 6
Konrad 7d4: 4 - 1 - 3 - 1 - 2 - 4 - 1 = 8
-> Itseinho +1]

Eikä ne päästäneet irti ne kädet vaikka minä miten koitin ja minulla tuli silmät kosteiksi ja minua inhotti se korina ja minä koitin hyräillä sitä leipurintytön laulua että jos se paimen vaikka hiljenis. Ja sitten se paimen hiljeni ja meni veltoksi ja minä menin hakemaan ne karitsat ja vein vaunuun.

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Vs: Peliketju / kierros 3
« Vastaus #7 : Kesäkuu 24, 2012, 12:56:07 »
Aamuaurinko kurkistaa sisään kartanon salin suurista ikkunoista. Varjot venyvät vielä pitkiksi. Salin takassa rätisee tuli, mutta silti sisällä on kolkkoa ja kalseaa. Ikään kuin lämpö ei uskaltaisi tunkeutua tähän asumukseen.

Tohtori Carnoy istuu korkeassa nojatuolissaan yllään valkoinen suojavaate, jota hän käyttää kokeita tehdessään. Hän katselee Konradia, Jamesia ja Richardia, jotka ovat kokoontuneet tulen ääreen syömään aamiaista.

"En ihmettele, ettei imbesilli osannut muuta kuin turvautua väkivaltaan triviaalin ongelman edessä. Miten muuten tuo villi osaisikaan reagoida kuin turvautumalla primitiivisiin vietteihinsä itselleen yllättävien tilanteiden edessä. James sen sijaan kiinnostaa minua. Mikä sai sinut katsomaan vierestä, kun raakalainen kävi paimenen kimppuun? Oliko se kyltymätön lihanhimosi, jota sinun ei tietenkään tarvitsisi tyydyttää, kiitos minun lääkkeideni? Ihailitko kenties imbesillin raakaa voimaa, joka sinulta liki impotenttina puuttuu? Vai koitko jonkinlaista tyydytystä, kun näit, miten mielestäsi mitättömän miehen elämä nitistettiin silmiesi edessä?", tohtori Carnoy pohdiskelee ääneen täyttäessään piippuaan.

"Kenties olen aliarvioinut seerumin hyödyllisyyden pedon kurissa pitämisen kannalta. Pohdin jo aikaisemmin kirurgian mahdollisuuksia. Mahdollisuudesta voi tulla välttämättömyys, jotta pystyisit elämään ihmisarvoista elämää. Kollegojeni tutkimusten mukaan sikojen epänormaali käytös voi johtua munuaisten liikatoiminnasta, jota voidaan helpottaa leikkauksen avulla", tohtori sanoo mittaillen Jamesia katsellaan.

Tohtori Carnoy nousee nojatuoliltaan ja suuntaa nopeasti kohti ovea jo ennen kuin sieltä kuuluu koputusta. Hän kurkistaa ikkunasta ja kääntyy sitten apulaistensa puoleen.

"Näyttää siltä, että öiset tekosenne eivät jääneet vaille seurauksia. Se apteekkarin tytär on täällä, epäilemättä utelemassa jotain. Ottakaa hänet vastaan vieraanamme, mutta älkää päästäkö häntä enää lähtemään", tohtori komentaa terävästi ja poistuu sitten työhuoneensa suuntaan.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 29, 2012, 14:12:59 kirjoittanut Sam! »
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa Laxi

  • RST
  • Viestejä: 213
  • Liked: 0
  • Pelisuunnittelija - Northern Realms
    • Profiili
    • Northern Realmsin kotisivut
Vs: Peliketju
« Vastaus #8 : Kesäkuu 25, 2012, 11:15:19 »
"Aamiainen tuntui tavalliseen tapaansa sujuvan hyvin valjusti. Yritin olla liikaa pohtimatta mistä aamiaisemme olikaan valmistettu, mutta mielikuvitukseni laukkasi tavalliseen tapaansa. Lopulta menetin ruokahaluni tyystin, mutta tietäessäni herra Carnoyn suhtautumisen haaskaamiseen, ahdoin loputkin apeana suuhuni.

Myötähäpeissäni kuuntelin kuinka herra Carnoy sätti Konradia ja Jamesia heidän edellisiltansa edesottamuksista. En voinut kuin sääliä heitä, vaikka pelkkä ajatus Konradista paimenen kimpussa sai käteni harhailemaan omalla kaulallani. En tiennyt miten suhtautua ajatukseen siitä että mikäli herra Carnoy ikinä päätyisi toteamaan minut epäpäteväksi auttamaan häntä tutkimuksissaan, lähettäisiköhän hän Konradin hoitelemaan minut samaan tapaan?

Havahduin ajatuksistani kuullessani ovelta kuuluvan koputuksen. Häkellyin täysin kun herra Carnoy sanoi Matildan olevan ovella, mutta valahdin kalpeaksi hänen käskettyä olla päästämättä häntä menemään. En tiennyt mitä tekisin, mutta lähdin häntä vastaan ovelle."

[Lähimmäisen lähestyminen:
Matilda 2d4: 3 - 4 = 3,
Richard 1d4: 3,
-> Tasapeli, Rakkaus +1]

"Avasin oven toivottaakseni Matildan tervetulleeksi kartanoon. Olin jo toiveissani siitä että hän olisi ilahtunut nähdessäni minut pitkästä aikaa, ja että olisin esitellyt hänelle kellopeliäni sekä niitä paria muuta jo valmistunutta vempainta. Mutta iloinen jälleennäkemisemme muuttui hämmästykseksi kun huomasin hänen seurassaan olevan miehen."

Hyvää huomenta. Mahtaako kartanon isäntä olla paikalla? Etsimme eilen nummilla kadonnutta veljeäni ja haluaisin kuulla josko isäntänne olisi sattunut kuulemaan asiasta jotain.

"Mies vaikutti nuorelta ja rotevalta, ja pukeutumisestaan päätellen hänkin oli kylän paimenia. Kerroin herra Carnoyn olevan hyvin kiireinen, mutta ottavan heidät vastaan pikimmiten. Päästin heidät sisälle, ja tervehdin Matildaa hänen astuessaan sisään. Hän tervehti takaisin hymyillen, mutta heidän olemuksensa antoi ymmärtää että näillä kahdella oli jotain teerenpeliä tekeillään. Se ei sopisi alkuunkaan. Matildan kaltainen älykäs nuori nainen tarvitsee rinnalleen älykkään miehen eikä tuollaista lihaksiaan pullistelevaa nulikkaa. Yritin kuitenkin salata karvaan tappioni merkit kasvoiltani, ja johdatin parin vastaanottohuoneeseen odottamaan.

Tuumin itsekseni kuinka kenties Konradin vahvoista näpeistä olisi kuin olisikin jotain hyötyä. Palasin takaisin saliin etsimään Konradia, jolle kertoisin suunnitelmastani hankkiutua tästä paimenennulikasta eroon. Ja jos Matilda ei kerran saisi lähteä kartanosta, tekisin hänen olonsa täällä hyvin kotoisaksi."
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 25, 2012, 11:27:13 kirjoittanut Laxi »

Poissa Laxi

  • RST
  • Viestejä: 213
  • Liked: 0
  • Pelisuunnittelija - Northern Realms
    • Profiili
    • Northern Realmsin kotisivut
Vs: Peliketju
« Vastaus #9 : Kesäkuu 25, 2012, 11:16:58 »
[Tuplapostaus, lisäsin tähän sitten vähän fluffia]

"Kuvittelin jo mielessäni kuinka houkuttelisin paimenen pois Matildan luota ja päästäisin Konradin yllättämään tämän ennenkuin paimen ehtisi tehdä asialle yhtikäs mitään. Tämän jälkeen kertoisin Matildalle paimenen lähteneen etsimään veljeään ja pyytäisin häntä odottamaan täällä kunnes hän palaisi. Lopulta hän huomaisi kuinka hyvin me tulemme toimeen eikä haluaisi enää jättää minua lainkaan."
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 25, 2012, 11:24:33 kirjoittanut Laxi »

Poissa petroos

  • Viestejä: 231
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #10 : Kesäkuu 27, 2012, 09:53:46 »
Minä luulin, Äiti, että Isäntä ilostuisi kovasti kun minä olin sillä lailla suojellut niitä tieteellisiä kokeita, mutta hän suuttuikin meille kovasti. Minun pää meinasi tulla kipeäksi kun minä mietin niin kovasti, että mitenkä minä olin tehny väärin, mutta se oli niin tieteellinen homma, ettei minun pää osannut sitä ymmärtää.

Sitten Richard-herra tuli minun tykö ja yritti jekuttaa minua, että minä oisin puristanut sen toisenkin paimenen hiljaiseksi ja rauhalliseksi, mutta minäpä tiesin että Isäntä suuttuis varmasti vieläkin kovemmasti kun kerta hän oli yhdestäkin paimenesta suuttunut niin, ja sitten ei kunnian kukko laulais ja minulla tulis varmasti muukin paikka kun pää kipeäksi ja Richard-herra sais kunnon naurut siitä.

Siksi minä teettelin että minä ymmärsin ihan väärin mitä Richard-herra sanoi, ja menin hakeen toisen niistä karitsoista laboratoriosta ja tyrkkäsin sen Richard-herran syliin ja sitten minulla tuli nälkä niin että minä menin hakeen keittiöstä leipää. Sitten minä valmistelin huoneet sille paimenelle ja tytölle ja lajittelin vähän perhoskokoelmaa.


(Edit: Lisäsin tuon viimeisen lauseen kun Konrad ei kerran edes yrittänyt vastustaa isäntää.)
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 27, 2012, 10:57:51 kirjoittanut petroos »

Poissa Sope

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 1271
  • Liked: 2
  • Pelisuunnittelija - Myrrysmiehet Oy
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #11 : Kesäkuu 27, 2012, 10:36:35 »
"Kuuntelin murtuneena isännän haukkuja aamiaispöydässä. Vaivuin hetkeksi ajatuksiini, kunnes hätkähdin siitä, että isäntä käski meidän vangita jonkin viattoman tytön kartanoon. Päätin tällä kertaa vastustaa häntä."

[Isäntä komentaa: 11, James: 2]

"En kuitenkaan saanut taaskaan sanaa suustani. Lopulta huomasin kuitenkin kävelleeni kuin unissakävelijä ulko-ovelle ja teljenneeni sen vieraiden mentyä vastaanottohuoneeseen. Kävelin apeissani takaisin omaan huoneeseen."
”Tuli ei polta tuttuansa”

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Vs: Peliketju / kierros 4
« Vastaus #12 : Kesäkuu 27, 2012, 14:17:12 »
Vastaanottohuoneen puolella paimenpoika Tom on kyllä äänessä, mutta varsinaisesti vaikeat kysymykset tulevat Matildalta. Paimenpojan pälyilevät silmät kertovat, että hän haluaisi vain päästä pois tästä talosta mahdollisimman nopeasti. Hän on täynnä pelkoa ja halukas uskomaan kaiken mitä hänelle sanotaan. Matilda sen sijaan istuu suorassa ja pitää äänensä vakaana. Hänen nokkeluutensa leikkaa viivyttely-yritystenne läpi, mikä tuntuu vain lisäävän hänen epäluuloisuuttaan.

Kun Matilda huomaa, ettette aio antaa hänelle suoria vastauksia viime yötä koskien, hän rupeaa tekemään lähtöä. Kohteliaisuussäännöistä välittämättä hän marssii vastaanottohuoneesta takaisin aulaan. Vasta teljetty ulko-ovi saa hänet pysähtymään. Hänen rohkeutensa ei enää pysty kätkemään orastavaa pelkoa.

"A-avatkaa ovi, olkaa hyvä. Jatkamme Tomin kanssa Benjaminin etsintää muualta", hän pyytää.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 29, 2012, 14:13:21 kirjoittanut Sam! »
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa Laxi

  • RST
  • Viestejä: 213
  • Liked: 0
  • Pelisuunnittelija - Northern Realms
    • Profiili
    • Northern Realmsin kotisivut
Vs: Peliketju
« Vastaus #13 : Kesäkuu 29, 2012, 13:07:59 »
"Aloin pikkuhiljaa hätääntyä huomatessani muiden välinpitämättömyyden tilanteen vakavuutta kohtaan. Konradin yksinkertaiseen luonteseen ei ilmeisestikään voinut turvautua tällaisen kriisin hetkellä. Ei ihme että herra Carnoy on alkanut menettää luottamustaan tähän ihmisraunioon joka hädintuskin kykenee ymmärtämään miten tärkeästä asiasta on kyse. Ja kun Jameskin katosi paikalta, en voinut luottaa häneenkään tässä asiassa.

Toimitettuani karitsan takaisin laboratorioon, palasin takaisin. Ehdin matkalla hieman rauhoittua, ja päätin ottaa tilanteen haltuun. Vaikka Matildalle valehteleminen tuntuikin kovin väärältä, en keksinyt muutakaan keinoa saada heitä jäämään."

Ah, ovi onkin jo suljettu. Harmillista. Olettekin varmaan kuulleet herra Carnoyn suorittavan tieteellisiä kokeitaan kartanon läheisyydessä? Noh, näiden kokeiden luonteesta johtuen hän on käskenyt meitä sulkemaan kartanon ovet ja varmistamaan että kukaan asianomaton ei kuljeskele kartanon piha-alueella. En itsekään tiedä täysin varmaksi että mistä tämä johtuu, sillä herra Carnoy on ajoittain kovin salaileva kokeidensa täsmällisestä luonteesta. Nämä kokeet ovat kuitenkin hyvin merkittäviä ja tietty salamyhkäisyys kuuluu osaksi tiedeyhteisön menettelytapoja, ymmärrättehän.

Olen kovin pahoillani tästä järjestelystä ja koetan parhaani mukaan selvittää että miten kauan tässä kestää. Voitte sillä välin odottaa kartanon vierashuoneessa tai teitä varten järjestetyissä huoneissa. Ymmärrättehän että en voi tehdä poikkeusta tässä asiassa, kyseessä on kuitenkin myös teidän turvallisuutenne.


[Sivuhahmoa kohtaan juonittelu:
Richard: 3 - 2 - 2 - 3 - 2 - 2 - 3 - 4 - 4 = 17
Matilda: 4 - 2 - 3 = 5
-> Konnuus onnistuu, Itseinho +1]

"Valheeni sai minut tuntemaan itseni entistäkin huonommaksi. Matilda vaikutti aluksi erittäin epäileväiseltä valettani kohtaan, mutta lopulta päätyi hyväksimään tilanteen. Näytin heitä varten valmistellut huoneet ja pahoitellen vetäydyin itsekin huoneeseeni pohtimaan mitä näille kahdelle oikeastaan pitäisi tehdä.

Poissa Sope

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 1271
  • Liked: 2
  • Pelisuunnittelija - Myrrysmiehet Oy
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #14 : Kesäkuu 29, 2012, 14:21:55 »
"Kerroin Konradille lähteväni käymään kylässä isännän asioilla. Vieraiden huomaamatta puin päälleni ja astuin kaappikellon takaa yhdestä kartanon salaovista ulos. Kävelin kaupungille ja huomaamattani askeleet johtivat minut siihen vanhaan tuttuun taloon. Ovi ei ollut lukittu. Astuin sisään ja näin hänet istuvan selin minuun päin katsomassa takkatulta. Tyypillinen itsevarmuuteni oli tiessään ja menin hänen viereensä ja istuuduin alas. Äiti laski kätensä ymmärtävästi olalleni ja aloin itkeä kuin pikkulapsi."

[Lähimmäisen lähestyminen:

Äiti (2d4): 3
James (2d4): 5

->Rakkaus äitiin +1]
”Tuli ei polta tuttuansa”