Kirjoittaja Aihe: Peliketju  (Luettu 3684 kertaa)

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
3. viikon seuraukset
« Vastaus #15 : Lokakuu 13, 2014, 01:15:00 »
"Tiesin, että näin sinussa aivan oikein todellista potentiaalia", Mandiz kehuu. "Juuri noin niitä jengejä pitääkin käsitellä. Mutta en ole rakentamassa yhteistyötä katuroskan kanssa, vaan laajentamassa markkinoitani. St. Claude Avenuella touhuaa kaksi muutakin trokarijengiä Toowoomban lisäksi. Pistä toki heidätkin ruotuun", hän kannustaa. Sanat ovat ystävälliset ja lausutaan vaimean hymyn saattelemana, mutta jokin jää vaivaamaan Gasparoa.

Juorujen selvittely ei ole Niallin vahvinta osaamista. Isä Coghlanin tapaus voisi olla sattumaakin, ellei nainen olisi ilmestynyt niin sopimattomaan aikaan paikalle. Joku selvästikin halusi isä Coghlanin pois kuvioista, mutta kuka ja miksi, sitä on vaikeampi selvittää. Yhtälaisen laiha on tulos myös mysteerimiehen osalta. Seuraamalla miestä Niall kyllä selvittää hänen osoitteensa, mutta sen enempää asiasta ei irtoa. Harryn mukaan mies on kovasti kysellyt heidän taitojaan autojen kanssa ikään kuin puntaroisi onko Brendan's Wheels -korjaamo riittävän hyvä paikka hänen autoaan varten.
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Viikko 4
« Vastaus #16 : Lokakuu 13, 2014, 02:12:54 »
Asunto oli läävä, vaikka Jane ja Joanne olivatkin tehneet parhaansa sen ylläpitämiseksi. Ummehtunut tupakanhaju oli pinttynyt seiniin ja Antonio Ricci raivostui, jos tytöt uskalsivat koskea hänen tavaroihinsa. Silti asunto olisi pitänyt pitää siistinä. Jane olikin jo alkanut epäillä, että Antonio halusi vain tekosyitä voidakseen kurittaa tyttöjä. Kohtelu oli kovaa aina, kun Antonio ei keksinyt mitään muuta tekemistä. Nyt näköpiirissä oli kuitenkin toivonpilkahdus.

Antonio Riccin mukaan joku nuori nousukas oli iskenyt kiilan St. Claude Avenuen bisneksiin. Jane tiesi, ettei St. Claude Avenue virallisesti kuulunut Mandizin hallitsemiin alueisiin, joten tavallaan nousukas kai teki hyvää työtä. Antonio näki kuitenkin asian toisin: hänen mielestään kokematon nousukas vain sotki asioita. Hän halusi itse hoitaa asiat paremmin ja päästä siten Mandizin suosioon.

Sen takia Ricci lähetti Janen tutustumaan St. Claude Avenuen huumekauppiaisiin. Tämä oli paljon vaarallisempaa kuin aiemmat salakuljetuskeikat. Joko Antonio oli epätoivoinen tai sitten hän oli alkanut kyllästyä kaksostyttöihin. Mutta niin kauan kuin isosisko Joanne oli loukussa Antonion asunnossa ei Janella ollut juurikaan vaihtoehtoja.

***

Mississippi matoi laiskasti aamuyön sumuverhon takana. Aallot loiskuivat tasaisesti rahtisatama-altaan kiviseiniin. Stan kirosi sumua jo ties kuinka monetta kertaa. Vartioiminen oli muutenkin hankalaa. "Olkaa valmiina kaikkeen", oli Mariglio sanonut. Ihan kuin Stan ei muka tietäisi, miten salakuljetusoperaatioita hoidettiin.

Taskulampun välkähdys kertoi, että pimeää rahtia ryhdyttiin juuri siirtämään. "Onneksi tämä on pian ohi", Stan ajatteli pyöritellen marisavuketta käsissään. Pian hän saisi sauhutella rauhassa ja ajan kanssa. Sitten liike pitkällä laiturilla saa hänet pidättämään hengitystään. Yksi, kaksi, ehkä kolme miestä. Sumun kätköön mahtuisi enemmänkin. Liikkuvat liian hitaasti ollakseen töissä täällä ja liian varovaisesti ollakseen eksyneitä. Selvästi he etsivät jotakin ja ovat menossa kohti salakuljetuspaikkaa.

***

Gasparo katseli pöydälle levittämiään papereita. Hänen oli onnistunut selvittää, että St. Claude Avenuella viinaa kauppasivat Toowoomban jengin lisäksi myös Pitkä-Michaelin ja Harmaaparran eli Saidu Bundun jengit. Pitkä-Michaelin jengi oli eräänlainen korttelivahti, joka piti huolta omistaan mutta tienasi siinä sivussa viinanmyynnillä. Harmaaparran joukko oli sekalaisempi rosvojoukko, joka terrorisoi köyhää väkeä: tarinoiden perusteella he olivat pikemminkin viinan kuluttajia kuin sen myyjiä.

Gasparo vilkaisi seinälle kiinnittämäänsä korttelikarttaa, johon hän oli punakynällä merkinnyt parhaan taitonsa mukaan jengien toimintapaikat. Jengiväkivalta oli kuulopuheiden mukaan julmaa: ne tykkäsivät rampauttaa ja sokaista, jotta uhri jäisi eloon levittämään tietoa jengin mahdista. Hänen sydämensä tykytti kiivaammin - olisiko hänestä tähän? Stanista olisi nyt hyötyä, mutta Mariglio oli komentanut hänet johonkin muuhun tehtävään. Oliko sekin tapahtunut Mandizin käskystä? Olisi parempi odottaa ensi viikkoon, mutta toisaalta se ei ehkä olisi Mandizin mieleen.
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa Upi

  • Viestejä: 128
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Peliketju
« Vastaus #17 : Lokakuu 13, 2014, 12:07:36 »
Gasparo

Tapaaminen Mandizin kanssa pilasi Gasparon yöunet. Rikollispomo selvästi epäili hänen rehellisyyttään. Tai vaikka ei epäilisikään, nyt ei ollut oikea aika ottaa enempää turhia riskejä. Toiset jengit olisi hoidettava pois pelistä lopullisesti. Gasparo uskotteli itselleen muiden jengiläisten olevan julmia raakalaisia, jotka ansaitsivat kohtalonsa. Syyllisyyttä ja itseinhoa hän piti loitolla viikon mittaan tihenevillä nopeilla kulauksilla hopeisesta taskumatista.

Diego oli kuullut Gasparolta viimeaikaisista tapahtumista hieman kaunistellun version, mutta tämä oli silti loukkaantunut ja väittänyt, ettei tuntenut Gasparoa enää. Pienellä suostuttelulla Gasparo oli silti saanut serkkunsa varjostamaan itseään kuluvan viikon ajan - Gasparo alkoi nimittäin olla vainoharhainen ja näki Mandizin vakoojia ja murhamiehiä jokaisessa kadunkulmassa.

Peloistaan huolimatta Gasparo kuljeskeli viikon aikana itse Pitkä-Michaelin ja Harmaaparran alueilla ja kuppiloissa asiakkaana. Hän koetti kerätä mahdollisimman paljon tietoa jengeistä ja heidän tavoistaan. Mikä olisi helpoin ja ennen kaikkea turvallisin tapa hankkiutua heistä eroon. Ehkäpä hän voisi tavata Harmaaparran viinantoimittajan ja terästää osan omaan käyttöön tulevista pulloista jollain eräältä tutulta apteekkarilta ostetulla aineella, tai järjestää kerhotilaan tulipalon? Kenties molemmat?

Vasta ostettu pistooli oli hiertänyt Gasparon reiden vereslihalle ja hän toivoi yli kaiken, ettei sille tulisi käyttöä. Muutama harjoituslaukaus metsän laidalla oli ainoastaan saanut ranteen kipeäksi ja korvat tinnittämään. Kohteena ollut puunrunko oli säilynyt koskemattomana ja Gasparo oli häipynyt paikalta peläten äänen houkuttelevan paikalle uteliaita silmäpareja. Myös pistoolin esiinvetoa hänen olisi ehdottomasti harjoiteltava.

Sellaista oli elämä gangsterien kulta-aikana.

Poissa Nuti

  • Viestejä: 160
  • Liked: 0
  • Tämmönen hörhö näin.
    • Profiili
    • Mekanismi-sivuni
Vs: Peliketju
« Vastaus #18 : Lokakuu 18, 2014, 12:46:04 »
Stanin viestiä varten kerään ensin hiukka inspistä. Janen osalta postaus on valmis.


Jane

Jane pysähtyi joksikin aikaa pohtimaan tarkempaa etenemissuunnitelmaa. Ensiksi tulisi tietysti varmistaa, ettei vakoilukeikka päättyisi huonosti... Riccin oli vaikea saada tietojaan jos Janelle kävisi jotain, ja halusihan Jane päästä muutenkin takaisin ilman välikohtauksia. Hankaloittavana asiana oli se fakta, että Jane oli nainen, ja miesvaltaisella huumekauppa-alalla nainen herätti helposti huomiota, mikä vaikeutti vakoilemista. Bisneksen kiireisintä aikaa oli sitä paitsi iltamyöhä, mikä ei myöskään ollut naisväelle otollista aikaa kulkea yksin hämäräkaduilla. Missä tahansa muussa tilanteessa Jane olisi moista skenaariota vältellyt, mutta ei auttanut itku markkinoilla.

Joten mikä neuvoksi?

Jane ehti pyörittelemään mielessään ajatusta nuoreksi katupojaksi naamioitumisesta, mutta hän hylkäsi sen liian haastavana toteutettavana. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että hän tarvitsisi seuralaisen, jotta hän voisi syväluodata kadun liiketoimia paremmin. Ajatus seurasta tuntui hieman typerältä, mies olisi voinut mennä tuollaiseen tehtävään yksin. Mutta naiseudesta oli kuitenkin omat etunsa... tällä alalla naisia ei otettu erityisen vakavasti, joten Janella olisi puolellaan se, että tiedonlähteet eivät näkisi tarvetta varoa sanojaan hänen läheisyydessään.

Suunnitelma alkoi lopulta ottaa konkreettista muotoa. Jane esiintyisi flapperina ja etsiytyisi jonkun vastaavanlaisesti vapaamielisen ja kenties kadun tilanteesta tietävän miehen seuraan. Kukaan ei kyseenalaistaisi flapperin tarvetta saada lasillinen, eikä kukaan kyseenalaistaisi flapperin suorasukaista flirttailua, ja saattoi olla että huumeista kiinnostunut flapperi olisi myös järkeenkäypä. Mikäli Jane löytäisi itselleen sopivaa seuraa, hän saisi paitsi tietoa myös tietyn suojan toisia miehiä vastaan. Huonommassa tapauksessa uskottava rooli saattaisi viedä turhan intiimiin suhteeseen kavaljeerin kanssa, olivathan flapparit tunnettuja vapaamuotoisesta elämästään makuuhuoneen puolella... Kenties Jane voisi esittää myös sopivan hupsua flapperia, jolloin häntä ei otettaisi liian vakavasti, ja loppuillasta hän voisi esittää niin ärsyttävää että kavaljeeri jättäisi hänet.

Ricci oli tiettävästi järjestänyt sopivan mekonkin, ja Janella oli jotain tietoa flapperien slangista... ja vaikka slangi tai käytös menisikin puihin, hänhän voisi esiintyä juuri konservatiivisuuden kahleista vapautunutta tyttöstä joka vasta imitoi trendiä.

Elikkäs... kerrataanpa... pirskekolttu päälle, säädyttömän tanakka pakkeli naamaan ja menoksi. Sitten etsitään paikka jossa viina virtaa ja soluttaudutaan. Etsitään sopivan tietoisen ja/tai vapaamielisen oloinen herrasmies. Flirttaillaan tie tämän juttuseuraan. Esittäydytään uutena henkilönä ja kysellään mites tämä paikka, mistä löytyisi parhaat tiet autuaaseen oloon. Vähä vähältä uidaan liiveihin… jos menee myöhään ilman että saadaan kylliksi relevanttia tietoa, toistetaan käsittely seuraavana iltana. Jos on vääränlainen herrasmies, valutaan toisen herrasmiehen luokse ja toivotaan parempaa tuuria. Ja kun tietoa olisi kyllin kasassa, murretaan välit olemalla niin raivostuttava ettei herrasmies halua enempää tuttavuutta.

Jeps. Janella oli suunnitelma. Mutta häntä hirvitti silti. Aukkoja oli niin paljon. Mutta parempaakaan suunnitelmaa ei ollut. Turvallisempia ehkä, mutta ei välttämättä yhtä tehokkaita.

Saatuaan pelottavan lyhyen hulmumekon päälleen, maalattuaan huulensa ja rajattuaan silmänsä Jane puki lämpimämmän takin päälleen ja lähti liikenteeseen.

Sellaista oli elämä gangsterien kulta-aikana.

Poissa Nuti

  • Viestejä: 160
  • Liked: 0
  • Tämmönen hörhö näin.
    • Profiili
    • Mekanismi-sivuni
Vs: Peliketju
« Vastaus #19 : Lokakuu 18, 2014, 18:52:12 »
Stan

Jaahas, jaahas. Seuraa. Joskus Stanista oli ollut jännittävää kun salakuljetusta tultiin häiritsemään, mutta nykyään moinen oli vain maanvaivaa.

Mutta montako hiipparia tuolla lopulta oli? Kolme ainakin, ja kolme olisi yhdelle aseenkäyttäjälle jo hankala: kaksi saattoi vielä niitata ilman isompia ongelmia, mutta kolmas alkoi olla sillä rajalla että se ehtisi toimia kahta muuta ammuttaessa. Etenkin jos heillä oli kokemusta tällaisesta. Entä kuka tiesi olisiko puskissa vielä varamies tai varamiehiä?

Hän katseli pitkää laituria ja askel askeleelta lähestyviä miehiä. Jos heidät tappaisi heti, joku neljäs väijyksissä oleva saattaisi paeta ja vasikoida tämän paikan... mutta miten mahdollisen varamiehen löytäisi? Mokomahan saattaisi lähteä äkkiä karkuun ensimmäisen laukauksen kuuluessa. Tai tulla hätiin. Kirottu sumu!

…mutta mitä jos sumusta tekisikin liittolaisen? Aivan. Epätietoisuus oli eräs pelon elementeistä. Ja pelolla voisi olla edistävä vaikutus varamiesten houkuttelussa: he eivät toimisi niin ripeästi jos he eivät tienneet mikä oli heidän toveriensa tilanne. Niinpä. Hiljennetään laiturille tulleet miehet ja lähdetään etsimään mahdollisia väijyjiä. Miehet voisi esimerkiksi kolkata tylpällä aseella ja tarvittaessa hukuttaa Mississippiin. Sumun ja narisemattomin kengin turvin Stan ja joku muu voisivat yllättää heidät; sumua halkovilla taskulampun valoilla oli yllättävän huomiota herättävä vaikutus.

Piti toimia nopeasti, sillä laiturilla ei riittänyt mittaa loputtomiin. Stan käveli kiiruhtamatta läheisen varaston taakse. Siellä hän näki kaksi muuta vartijaa, Johnin ja Jackin. Kaikeksi onneksi kaksikko ei ollut lähtenyt vielä minnekään, vaan he pysähtyivät Stanin lähestyessä heitä. "Jack, tule hipihiljaa mukaan ja ota jotain jolla pistää tajut kankaalle", Stan ohjeisti. "John, lähetä porukkaa haravoimaan lähistö ja hoitelemaan jok'ikinen epäilyttävä tyyppi siellä."

Mitäpä gangsterin elämä olisi ilman riskin ottoa.

Sellaista oli elämä gangsterien kulta-aikana.

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
4. viikon seuraukset
« Vastaus #20 : Lokakuu 26, 2014, 16:55:36 »
Gasparo ei voi uskoa satumaista tuuriaan. Pitkä-Michaelin lähestyminen kävi yllättävän helpoksi, kun Michael äkkäsi olevansa Gasparon serkku. Gasparo tosin epäilee Michaelin erehtyneen, eikä siksi ole halunnut perehtyä asiaan liian tarkasti. Vaikka onhan se mahdollista: Fantonèn suku on laaja eivätkä Gasparo, Diego ja Gustavo varmastikaan olleet ainoat siirtolaisiksi lähteneet. Niin tai näin, Pitkä-Michael on kohdellut Gasparoa kuin kunniavierasta, joten hänelle melkein esiteltiin Michaelin jengin toimintatavat, vahvuus ja tärkeät kohteet. Gasparo tietää Pitkä-Michaelin jengistä kaiken.

Onnenkantamoinen ei kuitenkaan jatkunut Harmaaparran kohdalla. Yritykset lyöttäytyä heidän seuraansa koituivat suorastaan vaarallisiksi, kun joku jengiläisistä otti pitkän puukon esille. Gasparo ei tiedä sen paremmin Harmaaparran viinantoimittajaa kuin jengin asuinsijaakaan.

Ja erään kerran Diego ei saapunutkaan sovittuna ajankohtana tapaamispaikalle. Gasparo odotti kärsimättömästi, poltti ketjussa ja kirosi sitä, miten huolimaton hän oli ollut. Hän oli nähnyt serkkunsa viimeksi St. Claude Avenuen suunnalla eli ehkä Harmaaparta oli vienyt hänet. Toisaalta ehkä asialla olivat olleet Mandizin kätyrit. Uskaltaisiko hän siis mennä pyytämään apua Mandizilta? Ja vaikka tapaus ei olisikaan Mandizin aiheuttama, miltä näyttäisi, jos hän joutuisi tunnustamaan virheensä pomolleen? Mutta eikö Diego ollut tärkeämpi kuin hänen oma ylpeytensä? Gasparo harppoi ympäri pientä huonetta synkissä mietteissään, mutta havahtui kun ovi kävi. Diego astui sisään jäykästi, ylikorostuneen rauhallisena. "Minut melkein ryöstettiin siellä. Tämä oli viimeinen kerta, kun minä suojelen sinun selustaasi, jos aiot vasiten mennä moisiin vaaranpaikkoihin", Diego totesi rauhallisella ja tunteettomalla äänellä. Gasparo jäi katselemaan, kun Diego sulki oven perässään.

***

Jane keskittyi katsomaan katua ja pidättelemään kyyneleitään. Hän peitteli toisella kädellään mekon olkapään revennyttä saumaa. Hän puri hammasta, että olisi saanut tärisemisensä loppumaan. Hän ei aikoinut antaa Riccin nähdä hänen epäonnistumistaan. Padot murtuisivat vasta kun hän olisi siskonsa kanssa kahden.

Ensin kaikki oli sujunut hyvin. Kukaan ei ollut ihmetellyt nuoren naisten liikkumista kaduilla yömyöhällä. Innokkaita kavaljeereja oli löytynyt niin paljon, ettei hänen tarvinnut turvautua vain yhteen vaan hän saattoi viehkeästi torjua heitä yksi kerrallaan. Tiedonhankinta oli ollut vaikeampaa. Miehet eivät ensin ottaneet hänen uteluitaan todesta, kunnes Andrieux-nimellä itsensä esitellyt herrasmies oli sattunut kohdalle. Mies oli huumeidenkäyttäjä ja tiesi hyvin, mistä aineita saisi. Valitettavasti hän halusi ensin jotain muuta. Hän kähmi Janea kovakouraisesti, eikä uskonut puhetta. Jane joutui lopulta turvautumaan itsepuolustukseen: raapi kasvoja ja potkaisi haaroihin. Ottelussa mekko repesi, mutta Janen onnistui pujahtaa hämyiseltä kujalta katuvalojen ja muiden kulkijoiden turviin.

Jane tajusi, että siinä olisi voinut käydä pahemmin. Paljon pahemmin.

***

Ensimmäinen miehistä valahtaa velttona Stanin käsivarsille. Raskas taskulamppu putoaa laiturille ja halkoo pimeyttä valokiilallaan pyöriessään muutaman kierroksen. Stan laskee miehen pitkälleen laatikoiden taakse ja tutkii tämän taskulampun valossa. Miehen kyljellä tuntuu pitkän takin läpi jokin kyhmy: asekotelo. Stan kaivaa miehen lompakon esille ja vetää terävästi henkeä: New Orleansin poliisilaitos. Perhana! Kylmähermoisesti hän sujauttaa lompakon takaisin paikoilleen ja miettii hetken, pitäisikö kolkkaaminen lavastaa kaatumiseksi. Ei ole aikaa, John ja muut eivät tiedä vielä. Nopeasti Stan palaa varaston kulmalle ja vilkuttaa taskulampulla merkin salakuljettajille. Parempi häipyä paikalta ja jättää jeparit nuolemaan näppejään. Samassa laiturilta kuuluu huutoja: joku on nähty. Paikalta on siis paettava kahta liukkaammin.

Kokoontumispaikalla Stan laskee, että kaikki ovat paikalla. Siellä hän kuulee, että jeparit ehtivät nähdä jonkun, mutta tuskin keksivät, minne viina upotettin. Ei todisteita, mutta tietävät että he olivat siellä. Mistä pirusta ne osasivat tulla tänne juuri tänä yönä? Satama-alue on liian laaja, että tämä olisi voinut olla pelkkä sattuma.
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa Sam!

  • Moderator
  • *****
  • Viestejä: 840
  • Liked: 3
  • Sami Koponen
    • Profiili
    • Mythopoeia: blogi tarinankerronnasta
Viikko 5
« Vastaus #21 : Lokakuu 27, 2014, 00:28:04 »
"Luca Mariglio, olen täällä päämiehen asialla", siististi pukeutunut tuntematon mies esittäytyy Niallille. Miehet siirtyvät toimiston puolelle ja ikkunan rullaverhon sulkemisen jälkeen mies menee suoraan asiaan. "En usko, että olemme tavanneet, mutta tiedän että olet lähellä Mandizia." Mies pitää hetken tauon, huokaa ja jatkaa: "Pelkään, että olemme isomman yhteenoton edessä. Mandiz haluaa neuvotella, mutta ei Galvezi ole sellainen mies, joka uskoisi puhetta. Meidän täytyy hoidella Galvezi pois kuviosta. Kenties voit aiheuttaa jonkinlaisen liikenneonnettomuuden tai peukaloida hänen autonsa jarruja. Neuvottelut pidetään keskiviikkona iltakahdeksalta Ile de France -ravintolassa."

Niall näytteli tietämätöntä, mutta oli kyllä kuullut Mariglion nimen. Mies oli Mandizin oikea käsi, neuvonantaja. Ja nyt hän aikoi toimia Mandizin ohi, joskin sanojensa mukaan tämän omaksi parhaaksi.

***

Edessä oli iso keikka, ehkä isoin jota Stan on johtanut. Ei tarvinnut olla nero tajutakseen, että tämä oli varmasti jonkinlainen kostoisku viime viikon yllätysratsialle. Isku toisen perheen salakuljettajien kimppuun, eikö tämä ole sitä mitä ne puhuvat mafiasotana? Hengenvaarallista touhua - niille, Stan virnisti. Joka tapauksessa operaatiota olisi syytä suunnitella rauhassa. Iskuun oli vielä monta päivää aikaa, joten Stan ehtisi hyvin koota joukkonsa ja laatia suunnitelman. Kohde oli samankaltainen teollisuussatama-alue, jossa tuskin tarvitsisi pelätä sivullisten puolesta. Toisaalta pomo tuntui tykkäävän, kun operaatiot saatiin hoidettua mahdollisimman huomaamattomasti.

***

Tietenkään Ricci ei tuntenut armoa. Hän sätti Janea viivytyksistä ja vaati tuloksia. Mies korotti ääntään ja pyyhkäisi astiat pöydältä lattialle. Hänen silmistään näki, että hän paloi halusta käydä käsiksi Janeen, mutta ei uskaltanut pilata tämän ulkonäköä. Sehän oli miehen mielestä naisen ainoa valtti. Jane puri huultaan ja pysyi vaiti. Olisi hyödyllisempää keskittyä uuden suunnitelman laatimiseen. Riccin aika koittaisi myöhemmin.

Jane ei pelännyt uutta kohtaamista Andrieuxin tai muiden hänen kaltaisten kanssa, mutta toimisiko se suunnitelma tälläkään kertaa? Kenties hän voisi käyttää välikäsiä tai jotain muuta, mitä oli salakuljetushommissa oppinut. Hitto kun Ricci edes selittäisi mihin hän huumekauppiaskontaktia tarvitsee, mutta tuskinpa mies kertoisi vaikka Jane sitä kysyisikin. Jane oli kuitenkin oppinut tuntemaan miestä sen verran, että epäili tämän joko haluavan huumeita tai raivata koko diileri pois näiltä kulmilta.
Pyöreän pöydän ritarit - roolipeli sankaruudesta
Pelintekijän blogi: Efemeros

Poissa Nuti

  • Viestejä: 160
  • Liked: 0
  • Tämmönen hörhö näin.
    • Profiili
    • Mekanismi-sivuni
Vs: Peliketju
« Vastaus #22 : Marraskuu 02, 2014, 18:53:53 »
Jane

Jane hylkäsi armotta aiemman suunnitelmansa. Hän ei enää menisi kentälle. Sen sijaan hän lähettäisi jonkun muun. Mutta kenet ja millä verukeella? Se ainakin oli selvää että mikäli hän mieli astua enää kadulle, hänen täytyisi vaihtaa valeasua. Huolella. Muuten hän vaikuttaisi epäilyttävältä. Olisi paras yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä.

Kenelle Jane voisi nakittaa hommansa eteenpäin? Riccin ei tarvitsisi tietää metodeista, tulokset riittäisivät...

Jane vaihtoi siis asua huomattavasti konservatiivisempaan (tässä suhteessa aiempi räikeä flapperimeikki toi oivan kontrastin hänen nykyiseen asuunsa) ja harjoitteli kuntoon aiempaa matalaäänisemmän ja vakuuttavamman puhetavan. Hän esiintyisi tällä kertaa jonkin firman pohatan salaisena agenttina, joka etsi kauppakumppaneita huumealalta. Tällä kertaa hän ei tosin etsisi suoria kontakteja: sen sijaan hän etsisi jonkun joka olisi kiinnostunut työskentelemään hänen nimiinsä. Flirtin sijaan täkynä toimisi (olematon) raha, ja nyt etsijä olisi joku jota (useimmat) kadun huumediilereistä eivät haluaisi viedä sänkyynsä.

Toivottavasti tämä suunnitelma toimisi paremmin...

Sellaista oli elämä gangsterien kulta-aikana.



Stan

”Tuohon menee kolme asemiestä. Tuo vartio menee syvemmälle tuohon, ei näkyville. Joka suunnasta joku. Ei aukkoja. Pidetään pakotiet auki, me häivytään rivakasti kun homma on selvä.”

”Entä tuo kuja noiden kahden hallin välissä?”

”Otetaan tuosta triosta yksi ja laitetaan se siihen.”

Stanilla oli onneksi tiedossaan vastapuolen salakuljetussatama-alueen paikkatiedot ja jopa karkea kartta. Hän, John ja Jack tutkailivat karttaa ja pistelivät siihen sotilaita kuvaavia nuppineuloja kuin upseerit konsanaan. Visuaalisaatio ja miesten määrään rajattu määrä nuppineuloja auttoivat tehokkaasti suunnitelman ja resurssien jaon nopeassa muodostuksessa.

Lopulta kolmikko sai kasaan niin optimoiden suunnitelman kuin vain oli mahdollista. Joka kolo olisi tukittu, ja lisäksi olisi miehiä valvomassa etteivät jeparit tulisi paikalle kesken kaiken. Tällä mentiin.

Sellaista oli elämä gangsterien kulta-aikana.