Kirjoittaja Aihe: Pohjolan käräjät  (Luettu 1282 kertaa)

Poissa Kuusikeiju

  • RST
  • Viestejä: 1009
  • Liked: 7
    • Profiili
Pohjolan käräjät
« : Huhtikuu 10, 2014, 14:35:39 »

Fiilistelenpä hiukan larplla, jota kävin pelaamssa. Ei foorumin lukijoista kukaan sattunut olemaan paikalla?http://kalevala.vohvelinritarikunta.org/


Turussa asuva kaveri onnistui houkuttelemaan minut länsirannikolle larppaamaan. Täkynä oli Kalevalaan löyhästi liittyvä peliaihe, mikä aina onkin sydäntäni lähellä. Järjestävä taho oli outo enkä odotellut edes pääseväni peliin mukaan, kun olin joutunut keksimään lokista hyviä ohjeita luettuani peli-ilmoitukseen oikeasti jotain hahmotoiveita sen perinteisen "kaikki käy, paitsi muusikko" -litanian sijaan. Kohtalon ironiaa lienee se, että sain hahmoksi muusikon.


Se, mikä pelissä yllätti eniten, oli kunnon tekemisen meininki ja suorastaan yhdeksänkymmenlukulainen seikkailupelin tunnelma. Tekemistä ja suorastaan questeja riitti ja tottakai hahmot oli valeltu vielä täyteen tulenpalavaa ihmissuhdedraamaa, mikä teki koko komeudesta niin nostalgisen. Se ero yhdeksänkymmenluvun huippupeleihin Pohjolan käräjissä oli, että hahmot vaikuttivat ikäisiltään.


Tapahtumat siis liittyivät löyhästi Kalevalaan. Louhi johti Pohjolassa käräjiä ja paikalliset mahtitalonpojat riitelivät talojensa asioita, joku orja syöstiin suohon ja järven näkki nakitti ihmisiä heikkoihin jäihin. Ihmisten parissa lappasi ties mitä peikkoa, menninkäistä ja muuta viipottajaa, joista suurin osa edisti väkensä tai itsensä asiaa ihmishahmoisina. Kun suurimmalla osalla hahmoista oli paljon tekemistä, tuli draaman lisäksi viimeistään lopussa melko läjä ruumiitakin, mikä tietysti toiminallis-liikunnallisessa mielessä oli plussaa. Ei mitään "nitistän sen sitten kotimatkalla" -henkistä briiffailua, vaan kunnon turpaan vaan ennen pelin loppua-ratkaisuja, joista saatiin paremmat jälkinaurut.


Ennen peliä oli (taas) sellainen fiilis, että olen liian vanha larppaamaan, en opi enää hahmojen nimiä ja onko tämä kaikki vaivan arvoista, mutta jälkikäteen tuttu katharsis sanoi, että olihan se. Sää suosi levittäen pääpiirteissään käsittääkseni sisäpeliksi tarkoitetun pelin ei-niin-kalevalaisesta sisämiljööstä kallioisille ja koleille, mutta kuitenkin aurinkoisille rinteille ja lähimaastoon, mikä antoi hahmoille enemmän tilaa juonia ja juoksennella (niillä tehtävillä). Juonikuviot myös kiinnostivat, sillä vanhanaikaisena pitämäni "käydään kaikkien hahmojen loppubriiffit yhdessä läpi" -puolsi paikkaansa ja tarjosi suorastaan viimeiset viihteet illan päätteeksi.


Pelinjohto väläytteli mahdollisuutta, että pelille voisi tulla jatkoakin.  :)



Uusia Roudan maa -roolipelejä saa minulta
hintaan 42 (laita yksityisviestiä)

Poissa Indust

  • Viestejä: 152
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Pohjolan käräjät
« Vastaus #1 : Huhtikuu 11, 2014, 13:01:21 »
Minä olin tuossa pelissä ja henkilökohtainen kokemukseni oli valitettavasti Kuusikeijun kokemukseen verrattuna kovin toisenlainen: tylsä.
 
Joo, monella hahmolla oli seikkailua ja questeja ja vaikka mitä, mutta minulla ei. Pelini oli käytännössä istuskelua ja ihmettelyä, että mitä minun kontaktini puuhaavat ja miksi kaikki jättävät minut yksin. Aivan oikein: kontakteillani oli niitä questeja vaikka muille jakaa, mutta eivät he niitä minulle jakaneet, koska halusivat suojella hahmoani. Ymmärrettävää, mutta äärimmäisen tylsää. Peli kesti joku seitsemän tuntia, mutta oma pelini olisi ollut täysin valmis kahdessa tunnissa.
 
Jotta ei nyt haukkumiseksi menisi, niin toki peli oli ammattimaisesti tehty ja käytännösnjärjestelyt toimivat hyvin. Hahmokirjoituskin oli hyvää, enkä sinänsä voi moittia omaa hahmoani, muuten, kuin että hahmoni ei käytännössä sopinut peliin lainkaan. Minulle jäi vaikutelma, että pelissä oli nämä väkeä taitavat, joilla oli valtavasti pelattavaa ja questejakin, sekä väkeä taitamattomat (kuten oma hahmoni), joilla ei ollut juuri mitään muuta tekemistä kuin ihmetellä, mitä ympärillä oikein tapahtuu. Tällainen tavikset vs erityiset -ongelma onnistutaan aniharvoin ratkaisemaan tasapuolisesti highfantsupeleissä.
 
Asiaa onneksi kompensoi erinomainen pelin luoma yleisfiilis, se "sense of wonder", mikä monista peleistä puuttuu. Vaikka oma pelini tylsä olikin, niin kokonaisuutena nostan Pohjolan käräjät korkealle tasolle.  Tämän ikäisenä sitä osaa arvostaa peliä, vaikka oma pelikokemus olisikin muiden pelikokemusta huonompi.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2014, 13:03:35 kirjoittanut Indust »