Kirjoittaja Aihe: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee! 26.10. hienoinen tilannepäivitys  (Luettu 19360 kertaa)

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
HOKS! Hei pelaaja, katsopa näitä massiivisia muistiinpanoja mitä muut pelaajat kamppiksessa pitävät yllä paikkojen tilanteesta, hahmoista, kohdatuista hirviöistä ja mistä ikinä!

NOOTIT TÄÄLLÄ

Voisinpa hitusen kirjoitella tänne mitä tuolla tapahtuukaan kertsin mystisissä syövereissä siellä minne järki ja auringonvalo eivät paista, eli sinne mistä aarretta löytyy ja pelaajahahmoja kaatuu. Tarkoitettu pelattavaksi erityisesti fuksien kanssa, mukaan toki mahtuu aina ehdottomasti kokeneempiakin pelaajia pitämään hauskaa.

Kamppis sijoittuu Fantasia-Eurooppaan, oman maailmamme historialliseen miljööseen noin 1200-1500 luvuille, historiallisista tapahtumista poimitaan maailmaan siisteimpiä ja sovelletaan sopivalla otteella. Ruutia on olemassa muttei saatavilla kaupasta, magiaa on olemassa mutta 99% ihmisistä tietää sen olevan "tuolla jossakin kaukana, ei meillä". Suhtautuminen taikuuteen valtaväestön keskuudessa ei ole erityisen leppeää. Maantiede on muuten melkolailla sama, mitä nyt ilmansuunnat ovat hieman vinksinvonksin, Fitalia on pohjoisessa ja näin edespäin. Epäihmisiä ei yllättävistä syistä paljoa esiinny, joten iänikuisten haltioitten ja muitten otusten esiintymisprosentti pelaajahahmojen ja tavernanpitäjien joukossa jäänee melkoisen alhaiseksi tässä mutapaskassa.

Uskonnosta sanottava toki myös sananen, vaikka se melko pitkälti ilmiselvä onkin. Fantasiamonoteismi aka fristinusko on melko pitkälti samaa katolista kirkkoperinnettä kuin oikeassakin maailmassa tuohon aikaan, mitä nyt Jeesuksen korvike on Harri Houdini, mies jonka kuolemasta liikkuu yhtä monta tarinaa kuin metsissä on lehtiä. Tunnuksena hopeinen kyyhky.

Peli itsessään on mekaanisesti kevyt, raskaasti improvisaatioon ja fiktion hyödyntämiseen nojaava kotipolttoinen vanhan koulun pelinjohtometodeilla pyörivä dunsku (puolueeton pelinjohtaja, pelaajavetoinen rytmitys, hiekkalaatikko-kamppis, satunnaiskohtaamisia, ei pelinjohtajan pyrkimystä vaikuttaa tuloksiin, jatkuva yksittäistapausten käsittely kiveen hakattujen sääntöjen sijaan). Pääasiassa heitellään Ominaisuus (3d6) + d20, yritä saada yli tavoiteluvun (yleensä 20), viiden pisteen onnistumisen asteet, "stuntit", antavat lisää kerrontavapautta ja mekaanisia etuja. Hahmoluokkia Taistelija (bonuksia osumiseen ja aloitteeseen), Tietäjä (mm. velhoja ja pappeja, rituaalitaikuus ja liukuvat rukousten voimaskaalat käytössä) ja Seikkailija (tason verran re-rolleja per sessio). Askeettimunkki ja sekalaiset prestiisiluokat myös mahdollisia, joskin vain 1/6:sta saumalla käytössä. Vaihtelua hahmoihin tuo Kyky-järjestelmä, jossa hahmon tuntemat mystiset initiaatiot (pappissiunaus, henkinäkö...) tai tämän henkilöhistoriaan liittyvät teemat (voro, akrobaatti, kova luu...) tai pelin myötä ilmenevät emergentit ominaisuudet antavat hahmoille erilaisia bonareita näitten toimiin.

Peli ei ole mitenkään tasapainotettu pelinjohtajan toimesta vaan on pelaajien ongelma päättää onko haaste liian iso ylitettäväksi, pako on hiekkalaatikkopelissä optio sekin. Onhan noita uusia paikkoja.

 Peli on avattu Hiidensalmella (väännös Iisalmesta, tuosta Itä-Suomen Roomasta), noin 1000 ihmisen maatalousyhteisössä josta paljastui joukko koukkuja iskettäväksi seikkailijoille heti kättelyssä: kadonnut poika, kummitteleva kartano, ukkosmyrskyssä kadonnut munkkiluostari, kadonneita lehmiä ja muuta karjaa...

Joskus aiemmin
Seikkailua ukkosmyrskyssä tuhoutuneessa Rautapyhimyksen luostarissa (Tomb of the Iron God -moduuli). Tiimi tutkii kolkkoja käytäviä rakennusviraston byrokraatin ohjeistuksen alla, ylittää ansakuoppia ja matsaa kiivaassa käytävä-skirmishissä lentävien kakstahtimoottorien (stirgejen) kanssa ennen törmäämistään kammottavaan luolalimaan. Igorille kasvaa kyttyrä joka osaa ampua psionisia iskuja. Igor 2 kuolee leikkauspöydälle.

3.9.
Seikkailijat päättivät lähteä etsimään viikko sitten kadonnutta poikaa jokivarresta. Kyselyjen jälkeen paikka löytyykin, velho Falkrieth of Riverin taikuudelle herkät silmät jonkin ajan etsittyään paikallistavat keijujen salaisen polun ja hän johdattaa muun seurueen eteenpäin kohti väijytystä jossa kujeilevat keijut lumoavat hänet ja näkymättöminä silpovat toisen jäsenen hengiltä ennenkuin tulevat itse lyödyiksi punaiseksi muussiksi. Velholta varastetaan laukku mutta annetaan hassu hattu vastineeksi.

Kreivi Lancettin 50 vuotta sitten hylkäämä kummitteleva kartano tarjoaa sangen tunnelmallista tutkiskelua loppuillaksi, kun vanhasta rakennuksesta löytyy mystinen mustaihoinen asukki shakkipöydän äärestä. Demonologisti Dagathan tunnistaa toki olennon alamaailman asukiksi ja kohteliaasti poistuen tiimi jättää tämän rauhaan tutkiessaan eteenpäin. Yläkerroksesta löytyy puhkiräjähtänyt weird-ass painekattilajärjestelmä, kokoluokkaa 10+ metriä, ja sen steampunk-henkinen käyttökoneisto, joka prutkuttaa edelleen vaikka aiemman räjähdyksen seurauksena poislentänyt katto on tehnyt niin ainakin puoli vuosisataa sitten. Mestoilta löytyy sali täynnä kymmenientuhansien ihmisten luita, aiemmin kohdatun demonin isäntä Valentin Musta, hallinnasta riistäytynyt demonipalvelija ja tämän ruotuunpalautuksen yhteydessä Dagathan päätyy uhraamaan Falkriethin todistaakseen Valentinille olevansa hyvä jätkä. Mädäntyneellä juustolla oli osuutta asiaan. Tiimin voro moonwalkkaa hyvin nopeasti pois paikalta ja putoaa mädän lattian läpi kellariin katkaisten jalkansa. Mutta saipahan kaksi jalokivin koristeltua tikaria, ainoa saalis hälle.

10.9.
Rautapyhimyksen luostari kutsuu jälleen, tällä kertaa törmätään nopeasti joukkoon likaisia metsäläisihmisiä (paikalliset haukkuvat hiisiksi, rasisteja kun ovat kaikki tyynni) ja näiden "valkolainen pois, meidän koti"-pyynnöistä huolimatta seurue aloittaa nopeasti väkivaltaisuudet heittämällä hiekkaa ovimiehen silmille ja tilanne räjähtää käsiin. Kun osoittautuu, että oven takana olikin melkoinen ylivoima vastassa, makaa jo puolet tiimistä tajuttomina maassa. Uniloitsua lentää ja teräs laulaa mutta vastusten moraali kestää, erityisesti näitten johtajan astuessa kehiin pronssisessa rintahaarniskassaan.

Kaikki muut joko paenneet tai maissa, tiimin viimeinen taistelijatar Elyasum päättää ottaa vastaan hiisijohtajan haasteen kaksintaisteluun mutta usuttaakin tätä matsaamaan alasti kuin todellinen soturi. Nauraa röhöttäen tuo suurhiisi repäisee vaatteensa sivuun, paljastaen luulävistyksillä koristellun miehuutensa ja odotellen vastausta. Elyasum purkaa suojansa sivuun ja astahtaa kohti vastustaan vain kilven ja sotavarstansa kanssa. Suurhiisi ryntää salamana kohti mutta kompastuu nolosti omien kaatuneittensa raatoihin ja tilanne muuttuu sekavaksi. Elyasum murjoo Gorg Punaista toistuvasti haaraväliin kunnes tämän perhekalleudet lopulta uppoavat tämän vatsaontelon sisään sangen graafisessa kohtauksessa ennen tuonelan verhon laskeutumista. Voittoisa, alaston ja veren tahrima taistelijatar julistetaan selvinneitten soturien toimesta Punaisen Käden osaston uudeksi päälliköksi ja hänelle ojennetaan suurhiiden sulkapäähine sekä entisen johtajan arvotavarat.

Meanwhile, Dagathan kärsii lattialla saamistaan haavoista ja tuntee kuolemansa lähestyvän jo ennenkuin paikalle löytävä Harrin pappi koettaa sitoa hänen vammojaan ja onnistuu vain repimään hänen maksansa irti. Viimeisenä tekonaan hän kiroaa korppinsa seuraamaan tuota typerää pappia ikuisesti ja viemään viestiä Kuolleiden Syöjälle, luostariin vangitulle demonille jolle Valentin halusi kertoa jotakin. Nimen kuullessaan hiidet paskovat housuunsa.

Päivittyy viikoittain uusien sankarien seikkailuista Follannin luonnonkaunissa maisemissa. Blood and gore coming to an internetz near you!
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 26, 2016, 22:39:11 kirjoittanut Sherrypie »

Poissa Kuusikeiju

  • RST
  • Viestejä: 1009
  • Liked: 7
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee!
« Vastaus #1 : Syyskuu 11, 2013, 09:25:21 »
Tekstin perusteella fantasia on ottanut niskalenkin mudasta ja meininki tuo tähän mennessä mieleen Howardin. Tämmöisiä raportteja on ilo lukea.
Uusia Roudan maa -roolipelejä saa minulta
hintaan 42 (laita yksityisviestiä)

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee!
« Vastaus #2 : Syyskuu 25, 2013, 13:41:22 »
24.9.
Elyasum lesoilee Hiidensalmella sillä kuinka hän on hiisien uusi pomo ja esittelee kilpeään, josta roikkuu puolen tusinaa edellämainituilta irrotettua penistä. Ja kuinka hän on nyt aika törkeän rikas. Selvittyään aiheutuneista sosiaalisista ongelmista tiimi palaa Rautapyhimyksen luostariin, mutta aiemmin löytyneet hiidet ovat poissa. Fapanista saapunut vaelteleva taistelija Haku löytää käytävästä kakstahtimoottorin tavoin pörisevän jättiläishyönteishybridin, joka näyttää pöllämystyneeltä äkillisessä valossa. Haku kohauttaa olkiaan ja kävelee eteenpäin ötökän ali tämän vaikutettua melko chilliltä. Selvittyään hämmennyksestään stirge pudottautuu taaempana kävelleen byrokraatin niskaan pureutuen tämän torsoon kiinni terävällä kärsällään.

Elyasum sekoilee yksinään pimeässä, lopputiimi nyhvää kauempana avonaisella ovella, Haku yrittäessään napata ötökkää kiinni ja puristaa sen rikki tarttuukin epähuomiossa byrokraattia naamasta ja stirge vie tämän toisen keuhkon mennessään ennenkuin se saadaan lopulta maihin. Tiimikoheesion palatessa on joukkoon liittynyt kaksi Harrin pappia ja joukko puskee syvemmälle huoneisiin, katsoen karttaansa ja todeten "jos tässä ei ole salaovi minä olen melkoinen pölkky" löytää piilotetun, keskiakselin ympäri pyörivän valeseinän salahuoneeseen jossa on hienoja seinävaatteita. Siellä on myös ovi jota on tietenkin pakko lähteä sörkkimään.

Haku avaa ovea hieman ja näkee toisella puolella sinisten liekkien syttyvän seisovien luurankojen silmiin kun näitten päät kääntyvät loksahtaen häntä kohden. Muu lurkki seuraa perässä ja tasaisen tappava luisten jalkojen marssi alkaa kaikumaan ilmassa. Ensimmäinen pari kuolleita potkitaan takaisin ja ovi lyödään kiinni. Metalliset miekat ja luiset sormet puskevat ovea vasten tiimin pohdiskellessa vaihtoehtojaan. "Tappeleminen on kivaa" ajaa yli Elyasumin paiskatessa itsensä ovea vasten.

Tiimi sekoilee taistelun ajan ihan täysillä: osa juoksee pakoon kuin päättömät kanat, yksi marssii omillaan pimeään tuntemattomaan käytävään ilman valoa, joku taaempana ryöstää toiselta pakenijalta lyhdyn painien kuoppa-ansan reunalla, Harrin pappi Kaspar koettaa löytää yhteyttä Rautapyhimykseen ja muutama hassu seikkailija pitelee puskevaa luurankomassaa pullonkaulassa ovella. Kaoottisen meleen jälkeen kymmenen epäkuollutta makaa hyvin kuolleina muruina kahden tahi kolmen seikkailijan kanssa lattialla muitten huohottaessa n. yksi kestopistettä jäljellä. Puolisen tusinaa arvokasta mattoa ja lurkkien miekat lähtevät vetäytyvän seurueen mukana kaupunkiin.

Kotimatkalla törmätään fataaliin 16% saumaan kun ei-Rautapyhimykseen-kääntynyt pappi etsii aasiaan ja löytää verisen, likaisen miehen hullunkiilto silmissään syömässä tämän vielä sätkivää raatoa samalla kun lähipuusta pörähtää ilmoille tuttu kakstahtipörinä. Seuranneessa mäiskinnässä seurueen pelkuri kuolee stirgen imutteluihin, irtirevittyä aasin jalkaa heilutteleva berserkki lyö nyrkillä Kasparin leuan sijoiltaan kovin kovin rujosti ja lopulta joukon vanha tietäjäeukko tunkee käsissään pitelemänsä stirgen berserkin reisivaltimoon, josta tämä iloisesti imaiseekin hengen ulos tuosta raivoavasta hullusta.

Exp and cookies for everybody.

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee!
« Vastaus #3 : Lokakuu 02, 2013, 10:53:24 »
1.10
Mystinen taistelija xxx42Sephirothxxx ottaa johdon ja päättää että hei tiimi, eiköhän jatketa Rautapyhimyksen luostarin komppausta. Nelimetriset tikkaat ja Ken-tynnyri (vahvistettu ja pehmustettu, koska "Ken tietää" on sangen yleinen lausahdus on Ken myös 10. tason Tietäjä jolla vain on hieman kommunikaatiovaikeuksia) auttavat setvimään putoavia lattialuukkuja ja matka alkaa rauhaisasti tiimin kartoittaessa luostarin käytäviä. Vastaan tulee raudaksi muuttunut kirjasto, josta velhojen apuri Nitwit poimii kiintoisan näköiset kappaleet ja lönkyttää kantamuksineen ulos luolastosta nauraen matkalla pankkiin "Animate Dead, Animate Dead!"

Tiimi löytää meditaatiohuoneen, jonka lattiassa on sisäkkäisiä rautaympyröitä. Xxx42Sephirothxxx astuu niitten keskipisteeseen ja aseensa pudottaen kohoaa lootusasennossa levitoimaan metrin korkeuteen. Kaverit eivät saa häntä liikkumaan köydellä kiskoen. Mies itse on täydellä henkitripillä josta hän palaa hetken päästä Rautajumalan valittuna tyhjästä ilmestyneen, takorautaisen näköisen miekan kanssa.

"Mene ja puhdista minun salini epäkuolemasta, joka on abominaatio silmissäni!"

Ryhmä suuntaa alakertaan intoa puhkuvan Valitun perässä Keniä edellään työnnellen ja seikkailevat hetken ympäriinsä luonnonkivisemmissä sokkeloissa joissa vähän väliä vastaan tulee hautoja, joissa kymmenet kuolleet makaavat ikiuntaan seiniin koverretuissa vaaka-alkoveissa. Ensikontakti saadaan suurehkossa perhehaudassa kun käytävästä kuuluva luiseva marssiminen varoittaa joukkoa lähestyvistä ongelmista. Ei sillä että tiimi osaisi varsinaisesti reagoida siihen millään järkevällä tavalla joten hommahan olisi taas menossa verilöylyksi ellei yksi kokeneempi kaveri kaivaisi verkkoaan esille ja käyttäisi tätä ensimmäisen lurkkirivin pasifioimiseen, aamutähdellä avustettuna tietenkin. Yhtä yli-innokasta ja sangen kuollutta taistelijaa myöhemmin on tilanne taas normaali.

Myöhemmissä saleissa vastaan tuleva hontelohko, kärsineen näköinen ja kalvakka humanoidi pitkine kynsineen sen sijaan ei osoittaudukaan ihan yhtä chilliksi kaveriksi varsinkaan kun sillä on tukenaan huojuvia, mätäneviä raatoja joilla on kymmenen miehen voimat. Läps läps sanoo puoli tiimiä kun julmat kourat mätkivät heidät tajuttomiksi seiniä vasten loppujen vetäytyessä hallitusti pois todettuaan tilanteen epäedulliseksi. Takaa pimeästä kuuluu maiskutusta, om nom nom.

Tutkinta jatkuu kynttilänvalossa uusiin hautoihin, kunnes lokaali fauna jälleen luisine marssitahteineen iskee nurkan takaa ja vetäytyminen alkaa kuolema kintereillä. Portaita alas potkaistu Ken osoittaa voimansa ja murskaa alas pomppiessaan yhden luurankoisen.

Pientä ovella voitettua kakstahtihyönteistä lukuunottamatta suuremmitta ongelmitta tiimi käy hakemassa talteen aiemmin paikallistetut seinävaatteet ja lähtee lomille. Paitsi xxx42Sephirothxxx, joka vaeltelee yhä alemmissa katakombeissa silmissään leimuten tarve puhdistaa ne kävelevistä raadoista.

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee!
« Vastaus #4 : Lokakuu 08, 2013, 23:52:54 »
8.10

Kunnia-suurhiisi Elyasum kärjessään tiimi palaa Rautapyhimyksen saleihin testaamaan josko mystinen taikamiekka-automaatti toimisi uudelleen. No ei toiminut. Pyhimyksen patsaan kautta tie kulkee kohti alempia kerroksia joissa katakombien läpiselaaminen jatkuu ryminällä parin taistelijan kiskoessa vainajia alas leposijoiltaan seinähyllyiltä. Satunnainen rottajoukko pyrkii kiertämään kylkeen, mutta näppärä portaikkoon muodostettu kilpimuuri vie terän moiselta yritykseltä, joskin loppuvaiheissa viimeistelyksi tarkoitettu portaikon eteen kaadettu öljypullollinen osoittautuukin lähes fataaliksi virheeksi liukkaan rotan hangatessa öljyä ympäriinsä ja haamusauman (1/6, my favourite odds) iskiessä eturivissä heikentyneeseen Elyasumiin, jonka reisi lehahtaa liekkeihin.

Tämähän ei olisi ongelma eikä mitään ellei kyseinen taistelijatar päättäisi tukahduttaa liekkejä kierimällä verilammikossa portaiden alapäässä... lopun öljyn kanssa. * roll roll * Jännästi loppuöljykin leimahtaa ilmiliekkeihin ja pelastusheittoa sataa ennenkuin Nimetön Tietäjä (tm) keksii sammuttaa tulen kaavullaan tukahduttamalla. Tässä vaiheessa on palovamma päässyt kuitenkin jo niin pahaksi ettei amatsonimme ehkä enää koskaan kanna kilpeä tunnottomassa vasemmassa kädessään, vaan kukapa tuota tietää. Pelaaja joutuu poistumaan ja hahmo lähtee lepuuttelemaan maanpinnalle ennenkuin muu tiimi kävelee lähes suoraan kuolemaan.

Joukko kelmeitä raadonsyöjiä oli seurannut kiinnostuneina varjoista tilannetta ja asemoinut lähettyville komentamiaan käveleviä kuolleita ansaa varten. Seurueen tutkiessa seuraavaa hautahuonetta marssi siisteissä riveissä paikalle nyrkki luurankoja jotka brutaalisti löivät vahtimiehen maihin ja lähes katkaisivat pakotien ahdistamalla hahmoja nurkkaan. Yhden sankarillisen taistelijan pitäessä tuota kalmojen lössiä edes hetken paikoillaan koettivat muut vetää kyljestään verta vuotavan vartiomiehen turvaan, mutta paine kasvoi liian suureksi ja luurangot alkoivat puskea huoneeseen. Nimetön Tietäjä (tm) toteaa tämän riittävän ja pyrähtää takaisin tulokäytävään jossa hihittäen rääkäisten raadonsyöjät laukaisevat oman väijytyksensä ja moukaroivat tuon onnettoman seikkailijan maihin sen siliän tien, rikkoen tämän lyhdyn räsähtäen kivilattiaan.

Paremmin varautunut velho toteaa henkensä edestä juoksemisen sangen hyväksi ideaksi tilanteen muuttuessa kahden rintaman sodaksi ja Hämähäkkikiipeilyn Lumouksen avulla kipittää kattoa myöten yläkertaan vieville portaille raadonsyöjien yli näitten puskiessa käytävään ilkeästi hykerrellen. Luurankoja pysäytellyt taistelija ottaa kynsistä mutta kestää vastoin kaikkia odotuksia ja puskee mokomat haisulit tieltään juostakseen yläkertaan kohti turvallisempia oloja. Esirippu laskeutuu sen suuremmitta ongelmitta taustakta kaikuvan hiljaisen mussutuksen saattelemana kun kaatuneet tiimiläiset katoavat luonnon kiertokulkuun.

Om nom.

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee!
« Vastaus #5 : Lokakuu 29, 2013, 23:17:48 »
29.10

Ikävän pitkän tauon jälkeen tiimi on jälleen liikkeellä, tällä kertaa englanniksi mukaan eksyneen vaihtarin vuoksi mutta sehän ei meitä hidasta.

Tiimi toteaa Rautapyhimyksen luostarin edelleen kutkuttelevan ja sinne suunnataankin jälleen. Alakerrassa yksi seurueen velho flippaa ja lähtee huumorin vuoksi paukuttamaan miekallaan suurta rautapatsasta aulassa, saaden samalla muutaman lähistöllä vaaniskelleen resuisen luurangon mielenkiinnon heräämään. Kyseinen velho itse hyppää patsaan suusta lähtevään luiskaan ja pelastaa täten nahkansa lurkkien lahdatessa tiimin toisen velhon taaempana. Loput perääntyvät pinnalle mutta alas sukeltanut maagi puskee yksinään syvemmälle, missä juoksee ympäriinsä vailla päätä tahi häntää ja törmää ennen pitkää kymmeniin ja kymmeniin luurankoihin, joilta paetessaan tulee toisten alakerran asukkien syömäksi. Päivän opetus: ei ole pakko olla tyhmä mutta itsensä sillä saa tapatettua.

Tästä viisastuneena tiimi käy kotikylässä hieman taktikoimassa, rakentaa kolme kaksimetristä paviisiseinää jalkoineen ja tukineen ja palaa takaisin yrittämään uudelleen vähän organisoidummin. Heti portaitten alapäässä kuullaan kuitenkin jo puhetta ja isketään uunituoreet kilpiseinät paikoilleen. Pienen odottelun jälkeen oven takaa alkaa kuulua huutelua "menkää pois, tämä on meidän kotimme! Hus, valkolaiset, painukaa vittuun täältä!" ja tilanne eskaloituu nopeasti Mexican Standoffiksi jossa seikkailijatiimi seinän takana katsoo tusinaa likaista metsäläistä (hiisiksikin haukuttua) jotka valmistelevat omaa tapaansa pakottaa tiimi ulos jos puhe ei toimi. Mitä se sitten onkaan, pelaajat eivät tiedä mutta näkevät kyllä hiisien puhemiehen harrastavan jatkuvaa viestipoikaliikennettä. Lopulta tilanne raukeaa hiisien saadessa pelaajat tuntemaan itsensä likaisiksi ihmishirviöiksi toisten kotona ryöstelemässä ja tingittäessä hiisille 35% provikka kaikesta mitä sankarit raahaavat ylös alemmasta kerroksesta, jota he vain haluavat tutkia. Sovitaan myös kielletyt alueet joille valkonaamoilla ei ole asiaa.

Alakerrassa suunnitelmallinen toiminta osoittautuu parhaaksi tikiksi ikinä ja lurkkeja voitetaan ilman tappioita, ennenkuin siirrytään tutkimaan kuolleitten kamakasoja ja poistutaan reppu täynnä kimmellyksiä, mm. lehtikullattu luuranko, jonka kiiltelevä kallo annetaan hiisille. Teetä ja keksejä jaellaan purjeveneellä.

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee!
« Vastaus #6 : Marraskuu 06, 2013, 14:46:57 »
5.11
Komppaus jatkuu ja arkajalkainen (vai sittenkin vain henkikultiinsa tykästynyt?) seikkailijajoukko puskee paviiseineen syvemmälle Rautapyhimyksen saleihin.Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kuten uuden maagin punasinisenä välkkyvä Floating Disco-Disc joka pitää luurankoja kaukana samalla kun sen päällä surffaava taistelija mätkii näitä päähän, menettäen toki prosessissa oman saappaansa. Pientä vetäytymistä myöhemmin sopivaan kohtaan asemoituneet seikkailijat työntävät kiekoin ja seinin lurkit kuoppaan ja ampuvat hajalle kuin kalat tynnyriin. Rottia, raatoja ja koluamista seuraa hetkellinen tapaaminen kelmeän kalmoinsyöjän kanssa, joka toki päättyy välittömästi alkaessaan vasaman ja nuolen tervehtiessä uutta tuttavuutta.

Tiimin sisällä syntyy skismaa hiisien kanssa tehdystä diilistä, kun uudet tiimiläiset ovat sitä mieltä, että oikeastaan olisi parempi ratkaisu vain survoa kaikki aarteet paskan ja sisäelinten sekaan ja kusettaa asukkaita osuudestaan väittämällä tätä vain hankintaretkeksi nekromanttiselle taikurille. Osa ei suostu, muttei aktiivisesti estäkään kun agressiivisempi puoli murhaa kylmäverisesti paikalle osuneen hiisinuorukaisten porukan. Kusettajapoppoo onnistuu tempussaan ja lähtee juoksemaan kohti sivistystä nauraen matkalla pankkiin samalla kun sopimuksesta kiinnipitävä joukko kertoo hiisille tarinan oikean laidan, saattaen nämä, hämmästyttää kyllä, raivon partaalle valkonaamojen petturuuden paljastuessa. Uutiset tuonut joukko otetaan tutkintavankeuteen ja viestinviejät pyrähtävät matkaan.
Kuuletko jo tuon, iltahämärässä kaikuvan sotarumpujen kumun?

Savages, savages, barely even human
We must sound the drums of war
Destroy their evil race
Until there's not a trace
We must sound the drums of war
~

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee!
« Vastaus #7 : Marraskuu 20, 2013, 00:19:30 »
19.11
Viimekertaisesta aarteenjaosta ja hiisien kanssa tehdyn diilin rikkomisesta kyrsiintynyt taistelija Huge alkaa sparraamaan sanallisilla säilöillä hiisien kusetuksen organisoineen tarkk'ampuja Calcaneuksen kanssa Hiidensalmen torilla kun haavoittunut mies hoipertelee paikalle, kertoen hiisien hyökkäyksestä yhteen ulommista maataloista. Tiimi ollen moraalisesti kyseenalaistettavia opportunisteja tietenkin jätti höpisevän miehen huomiotta kunnes tämä tuli heiltä erikseen kyselemään ja silloinkin aloittivat kysymällä palkkiota tämän työnantajan ja kahdenkymmenen toverin pelastamiseksi. Jannu aika nopsaan pyörtyi väsymyksestä ja haavoistaan tiimin säätäessä.

Kun kinastelu jatkui, haki yksi hahmoista lopulta sheriffin paikalle ja tämän kuullessa "hiisistä" ja "diileistä" ja "ongelmista" päätyi tiimi yllättävää kyllä lainvalvojan kuulusteluun selittämään mitähän hittoa täällä taas tapahtui ja mitä tekemistä näillä surullisen hahmon ritareilla oli taustalla häämöttävän hiisisodan uhan kanssa. Lopputuloksena näille yhteiskunnan laitapuolen kulkijoille annettiin vaihtoehdoiksi rautoihin laittaminen hautojen ryöstöstä ja mahdollisesta kaupungin vaarantamisesta tai tiedustelemaan lähteminen hyökkäyksen uhriksi joutuneelle farmille samalla kun sheriffin viestipoika hakee viereisestä Piispanistuimen kaupungista armeijaa. Varoitellen muita maataloja matkallaan, joukko marssi kohti maaliaan, Ulyah-nimisen eksentrisen viljelijän tilaa jolla tämä kasvatti "omituista, maanalaista karjaansa" suuressa, parruilla tukitussa kallionrailossa. Calcaneus ja hänen taisteluparinsa lähtivät tutkimaan maataloa ympäröivää, pimeää metsikköä muitten jäädessä rakentamaan back-up leiriä, Hugen kaivaessa sen ympärille jopa loistavasti piilotettuja piikkikuoppia.

Maatalo löytyi, sen ulkotilojen tarkastelu sujui ongelmitta ja jopa hyökkääjistä saatiin näköhavaintoja ilman että tiimiä huomattiin. He olivat pieniä, alle rinnankorkuisia humanoideja joilla oli musta iho, terävät korvat, nenät ja hampaat sekä selkeästi laadukkaat metallihaarniskat yllään. Unohtamatta tiukkoja hiusvärejä, niin valkeita, mustia kuin purppuroitakin. (Pelipöydässä kuuluu pimentohaltioihin viittaava kohahdus ja pientä hämmennystä hiiseyden olemuksesta, aiemmin tavatut hiidet kun ovat olleet järjestään likaisempia ihmisiä ja nämä uudet tulokkaat selkeästi epäinhimillisempiä). Tilanneanalyysi kertoo vastassa olevan selkeästi asiansa osaavia sotilaita ja yhdestä talosta kuuluvat äänet kertoivat vankien olevan vielä elossa, joten tiimi koetti kolmissa miehin ottaa pihavahdit yksi kerrallaan hiljaa hengiltä. Epäonnistunutta hiivintää ja ympäripotkaistua sankoa myöhemmin 2/3 vahdeista on maissa mutta hälytys huudettu ja vankihuoneen oven avausta seurannut ilkeästi suriseva nuolisade kaataa Bobin, sankareista nuorimman ja puhtaimman. Muut leikkaavat maanviljelijöitten hevoset vapaaksi ja ratsastavat menemään juuri heränneitten valtaajien seuratessa.

Huge kaatuu leirissä nuolien upotessa lähes jokaiseen raajaan mikä miehestä löytyy, mutta hänen aiemmin kaivamansa ansat osoittautuvat kullan arvoisiksi takaa-ajajien kaatuessa niihin ja jopa menehtyen julmiin piikkeihin. Tässä vaiheessa nuo pimeän otukset päättävät että kiitti nyt riitti, nostavat kaatuneensa mukaansa ja katoavat metsän pimentoon. Hetkeä myöhemmin Huge, jolla on vatsansa lävistäneestä nuolesta 2d6 kierrosta elinaikaa, herää tajuihinsa ja lopulta keksii sitoa itsensä siihen kuntoon, etteivät hänen sisäelimensä päätäkään pyrkiä ulkomaanmatkoille vaan hän pystyy stabiloitumaan tarpeeksi voidakseen ryömiä lähimmälle maatilalle toipumaan.

~ We must sound the drums of war ~

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee!
« Vastaus #8 : Marraskuu 27, 2013, 16:03:13 »
Ohhoh kun olikin seikkailua kerrakseen, taisi olla isoimmat panokset tähänastisessa kamppiksessa vaikkei taistelunoppia taidettu heittää lainkaan :D

26.11. Grand Theft Bishop
Metsämies Fagerin tuomat uutiset mustien, haarniskoitujen, mahdollisesti-hiisien hyökkäyksestä saavat sheriffin pistämään pystyyn hätäisen evakuaatio-operaation uusien savupilvien noustessa aamuista horisonttia vasten. Seikkailijat ohjastavat kymmeniä maalaisia kohti Hiidensalmen kylää, pois reunamailta ja ensimmäisen aallon alta. Pitkällisen pohdiskelun, Mutamatojen klaanista matkoille lähteneen Mörri-hiiden (comic relief pelaajahahmo) kuulustelun ja Piispanistuimen lisäjoukkojen (joita saapui huikeat kaksi palkkasoturia, wupdiduu) saapumisen odottelun jälkeen tiimi lopulta toteaa ettei tilanteeseen, joka hiljalleen muistuttaa jo lännenelokuvien tyylistä kylän linnoittamista intiaaneja vastaan, ole parempaakaan ratkaisua kuin diplomaattikommandojen isku. Neljä sankaria, Punaisen Käden kunniasuurhiisi Elyasum kärjessään, taivaltaa Rautapyhimyksen luostarin raunioille neuvottelemaan Rautasulkien heimon päällikön kanssa tilanteen rauhoittamisesta.

Rurik Rautasulka ja hänen lähin neuvonantajansa, heimon ylipappi ja noitatohtori, ottavat vieraat vastaan ystävällismielisin elkein eli osoittavat täyttä mahtiaan kymmenillä sotureilla ja moninaisilla solvauksilla mitä nyt kielellisten muurien yli parhaiten pystyvät petollisten valkonaamojen haukkumiseen suinkin keksimään. Rurik itsehän ei edes puhu valkolaista, joten noitatohtori hoitaa puhemiehen roolin. Diplomaattisilta kömmähdyksiltä ja neulatyynyttymiseltä vältytään, mitä nyt yksi rääväsuinen nainen joka oli aiemmin jäänyt vangiksi känkytetään joukolla maihin ja hiljennetään ja osoittautuu että Punaisen Käden soturiyhteisö tuhottiin epäonnistuneena Elyasumin aiempien tekojen seurauksena eikä sitä enää ole, ja ehdot selviävät:

"Poika pojasta, veri verestä! Päälliköltä on viety hänen poikansa henki, tuotakoon hänelle siis teidän päällikkönne pojan henki! Kaksi viikkoa aikaa, Elyasum, kaksi viikkoa, ja sinun on tuotava päällikölle piispan poika. Jos näin teet, voidaan asemaasi soturina harkita ja sotarummut seisauttaa sekä vankimme vapauttaa. Petä päällikkö sen sijaan, ja itäiset rannat tulevat hukkumaan valkoiseen vereen. Me emme ole vain heimo, me olemme monta ja me olemme yksi, me olemme luonnonvoima jota ei voi pysäyttää ja me olemme valmiit. Menkää!"

Samalla selvisi osa mustien hyökkääjien arvoitusta, sillä Hämähäkin heimo "ei ole yksi, ei kuulu neuvostoon, kuin Kojootti kulkee yksin yössä tehden mitä tahtoo ja kulkee minne mielii". Joka tapauksessa, mitä voi pieni ihminen tehdä näine tietoineen? Mitä tehdä kahdella viikolla jotka Rautasulat ovat antaneet ennen sodan polkaisua käyntiin? Ovatko Hämähäkit kenenkään puolella vai sooloilevatko nuo sotilaalliset hirviöt omillaan? Olisiko mahdollista usuttaa heidät ja hiidet taistelemaan keskenään? Voiko piispan armeijan mobilisointia edesauttaa millään? Voiko hiisiä huijata antamalla heille vain jonkun pojan, vaikka onkin yleistä tietoa että piispalla on 11-vuotias ottopoika Otto? Voiko heille antaa ketään, edes sillä ehdolla että se saattaisi pelastaa satoja? Ovatko hiidet edes sellainen uhka joka kannattaa ottaa vakavasti?

"Tämä on niin kreisiä, että tehdään se" toteavat seikkailijat ja hyppäävät kauppalaivaan kohteenaan Piispanistuimen suurkaupunki ja piispan pojan kidnappaus. You heard me, piispan pojan kidnappaus. Tässä vaiheessa oli liikaa liossa ryhtyä huijaamaan tai peruuttamaan sopimuksista, joten Devil may care -vaihe silmään ja menoksi.

Päivien tikittäessä hiljalleen eteenpäin tiimi suunnittelee 10 000 ihmisen linnoitetussa kaupungissa operaatiotaan, jossa Otto houkutellaan pois katedraalista pienistä huoltotöistään (poikahan opiskelunsa välillä siivoilee, keräilee pyhimyspatsaille jätettyjä kolikkoja sakastiin ja muuta pientä) kokeilemaan läheisiä kylpylöitä "missä muutkin hänen ikäisensä iloitsevat" ja matkalla seuraavana iltana tämä huumataan nopeasti kadulla. Tiimillä on munkinkaavut yllään ja portinvartija on päiviä etukäteen lahjottu sopivilla summilla hopeaa sekä Elyasumia sivukujalla (tämä keikka ei osoittautunut soturittaremme uran kirkkaimmaksi tapaukseksi, mutta sentään raskauksilta ja sairauksilta vältyttiin). Aiemmin ostettu laivakyyti ylävirtaan onnistuu sekin ongelmitta, mitä nyt pienen viattoman ja luvattoman suloisen Oton vakuuttaminen siitä että hän on ollut tuhma poika ja häntä ollaan viemässä isänsä käskystä joksikin aikaa luostariopetukseen meinaa särkeä tiimin sydämet. (Näin pelinjohtajana oli hauskaa laskeskella miten moni kohta tässä hommassa voi kusta, mutta näemmä joskus seikkailijoilla on oikeasti vaan tuuria. Poika onnistutaan vakuuttamaan, isä ei huomaa, vartijat eivät huomaa, tulee paikalle yksin, kukaan kadulla ei huomaa, porteilla on oikeat vartijat, satamassa ei tapahdu ongelmia, jokimatka on rauhaisa, Hiidensalmella ei ihmetellä, hiidet uskovat pojan oikeasti olevan piispan poika... Fun times, fun times :D ).

Vielä kun vanginvaihdon jälkeen levitettäisiin huhuja siitä, miten Hämähäkin heimo oli se joka tämän teki ja saataisiin Piispanistuimen armeija murskaamaan heidät, olisi kaikki hyvin. Rauha maassa, yksinäiset sudet tuhottuina, all happy now, right? Right?

Rautapyhimyksen luostarin raunioilla itkevä pikkupoika luovutetaan Rautasulille ja vangitut seikkailijat vapautuvat hieman huonosti ravittuina mutta muuten kunnossa ja kiduttamattomina. Rurik istuttaa Oton syliinsä ja nauraa rasvaisesti valkolaisten poistuessa hänen saleistaan, tyytyväisenä hiljentäen rumpujen kuminan. Elyasum menee möläyttämään Hämähäkin heimon nimeämistä syylliseksi ja ylipappi kiroaa tämän moisen ajatuksen esittämisestäkään.
 "Poistu, nuori hölmö, joka kääntäisit meidät sukuamme vastaan! Sinusta ei siis sittenkään ole kantamaan kansan nimeä, pelkuri joka ei omaa edes miehuutta kantaa tekojaan."

 Onko sota vältetty? Menikö kaikki putkeen (jos pienen itse viattomuuden ruumiillistumaa muistuttavan pojan uhraamista ei lasketa)? Oikeastiko tästä selvittiin ilman seuraamuksia, nyt kun Hämähäkin heimokaan ei tunnu hyökkäilleen enempää vaan enemmänkin kadonneen kuin tuhka tuuleen hävitettyään tusinan tai toisenkin maatilaa?

Noh, ehkä, jos vain osattaisiin pitää turpansa kiinni eikä kehuskeltaisi sillä mitä on tullut tehtyä ja epäonnistuttua valehtelussa siinä miten Hämähäkin heimo tähän liittyy. Kuten pääsi käymään, on nyt yleisessä tiedossa että HIISIKUNINGATAR ELYASUM JA HÄNEN MUSTAT ARMEIJANSA KAAPPASIVAT PIISPAN POJAN! SATOJEN HOPEARAHOJEN PALKKIO POJAN PALAUTTAMISESTA TAI MAANPETTURIN TUOMISESTA PIISPAN ETEEN!

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee!
« Vastaus #9 : Joulukuu 04, 2013, 02:48:35 »
3.12. Miksi sivuhahmot puhuvat kuin Hercule Poirot ja missä on hevoseni?

Elyasum vaihtaa etsintäkuulutuksensa johdosta ulkonäköään lähemmäs lontoolaista katupoikaa, leikkaa tukkansa ja kasvattaa hiilellä maskeeratun parransängen. Tiimi pohtii uusia suuntia ja päättää lähteä kohti vanhan tornin raunioita. Huhutaan, että tornin alla olevaan järveen heijastuva kuva näyttää jatkuvan ikuisuuksiin.

Matka katkeaa kuitenkin kuin seinään kun matkan varrelta yöpaikaksi katsellun majatalon edustalta ojasta löytyy murhatun miehen ruumis, kyljessään puukon julma jälki. Miehen kantaminen majatalon portaille vain kasvattaa hämmennystä kun täysin samanoloinen mies istuskeleekin juomassa olutta isännän tiskin vieressä. Asiakkaitten mielenkiinto sytkähtää ja puheenpulputuksen seassa tavernanpitäjä kahdennetun miehen kanssa päättää viedä raadon talliin ettei kaikkia hyviä ihmisiä tarvitse moisen katselulla häiriköidä. Pelaajat eivät änkeydy mukaan.

Isäntä palaa jonkin ajan kuluttua yksin, kertoen herra Williamin menneen käymään kusella. Onneksi tämä ei ole yhtään epäilyttävää tai mitään. Ennenkuin tilanne lähtee eskaloitumaan, herra William kuitenkin palaa takaisin ja isäntä lukitsee ulko-oven, vedoten tilanteen rauhoittelemiseksi siihen, että kaikkien olisi parasta vain pysyä täällä ja odotella tallipojan hakemaa sheriffiä Hiidensalmelta. Elyasum pohdiskelee pakotietä lain kouran saapumista odotellessa, sheriffin vieraina kun on parinkymmenen Piispanistuimen sotilaan joukko joka etsiskelee häntä. Murhan herättämän pulinan laskiessa yötä kohden osa vieraista, myös herra William, vetäytyy yläkertaan. Hieman hämmentävää toki on, ettei herra Williamilla ole omaa huonetta vaan hänen nukkumapaikkansa on oleskelutilan seinäpenkeillä. Sheriffin miesten tullessa keskiyön tienoilla herra William onkin kadonnut eikä yläkerran tutkiskelu kerro paljoakaan uutta, paitsi että muuan toinenkin vieras, maalaisrouva lähimailta, on myös kadonnut ja löytyy hieman myöhemmin niskat murrettuna ulkoa. Metsämies Fager saa pääteltyä herra Williamin, tai mikä hän sitten ikinä onkaan, päässeen jotenkin arvon rouvan makuuhuoneeseen, murhanneen tämän ja pudottaneen ruumiin ikkunasta ennen kuin itse kiipesi pois samaa reittiä. Teoriaa tukevia kohtia löytyy rouvan huoneen tarkemmassa tutkiskelussa, kuten kaadettu vesilasi ja lukitsematon, mutta ulkoapäin kiinni lyöty ikkunaluukku. Murhaajan jälkiä on mahdoton nähdä yössä ja kaikki toteavat paremmaksi nukkua vartiossa yön yli, tosin kaksi piispan sotilasta lähetetään Hiidensalmelle hakemaan pappia ja raportoimaan.

Aamusta sheriffi ihmettelee, mikseivät sotilaat ole palanneet Fagerin uudistaessa tutkimusyrityksiään poloisen rouvaparan kuolinpaikalla. Jalanjäljet, kuin nahkaiset saappaat joissa oli liian pienet jalat sisällä, johtavat lähipuskan kautta talleille... josta löytyy yhdelle sotilaista kuuluneen hevosen raato. Pelaajapuolelta kuuluu kollektiivinen kämmenien otsaanlyömisen ääni kun viestinviejien uupumisen syy käy selväksi. Sheriffin mandaatilla joukko takavarikoi saatavilla olevat hevoset ja laukkaa kiiruusti perään, tavoitteenaan löytää tuo kirottu hirviö ennenkuin se saavuttaa Hiidensalmen, mutta tuolloin on jo liian myöhäistä. Etsintä ei kerro mitään eivätkä kaupungin miehet ole huomanneet minkään viestinviejän saapumista. Seuraavana päivänä kahden sotilaan ja yhden hevosen raadot löytyvät metsikköä haravoimalla, varusteensa anastettuna ja kuka tietää miten muuten kaltoinkohdeltuina. Jälki alkaa olla jo niin kylmä, ettei etsinnästä meinaa tulla enää mitään vaikka kovasti belgialaisia viiksiään hierova sivuhahmo sanoisi mitä.

Kuin onnenkantamoisella (1/6, hohoo), tiimi nyt apulaissheriffin viran saaneen Fagerin johdolla ratsastaa kuitenkin läpi maaseudun etsien merkkejä tihulaisesta ja törmää lopulta päivien jälkeen tilaan, jolla suoritetut raa'at murhat viittaavat kohteen kaltaiseen käytökseen (yksin murhattuja lapsia piilotettu pihapuskiin, huussiin yllätetty ja kuristettu nuorimies...) ja metsikköön juoksevat lapsen jäljet löytyvät hetken jälkeen. Veritahroista päätellen murhat oli suoritettu vielä tänään, joten toivo ei ollutkaan mennyttä. Vaikka varsinainen jälki metsän hukkuikin, saivat tiimin tietäjät arvioitua summittaisen reitin jota olento olisi saattanut mennä. Toisella puolella avautuvat lähes aromaiset kumpumaisemat tarjosivat länkkärifiilistelyn lisäksi helppoa näkyvyyttä taikuudelle herkälle henkinäölle, jota maagi Eloim pyrki otuksen jahtiin hyödyntämään. Jos koko alue ei olisi lähes kaiken peittävän, vanhojen hautakumpujen kätköistä resonoivan, vatsaa kääntävän tuntemuksen läpäisemä, se olisi ehkä voinut toimiakin.

Kummuilla ratsastaen viisikkomme huomaa piakkoin kaukaa muuan kummun kylkeen kaivetun aukon ja sen edessä elottomana makaavan hahmon ja suunnistaa kohti tuota näkyä. Hautakummun avatun kyljen edessä makaa kuollut hiisi ja sisällä lähes tusina muuta, kaikki toistensa kanssa käydyn hurjan taistelun surmaamia, joko kuristain tai keihäin. Vain raollaan olevan lankkuoven takaa löytyvä nyyhkyttävä, pahoinpidelty ja veren tahrima hiisilapsi on selvinnyt hengissä. Yliampuvalla tulivoimalla varustettu velhotar napsauttaa lapsen, tai oletetun muodonmuuttajan, välittömästi syvään uneen. Lapsi sidotaan ja heitetään odottelemaan maakuoppaan. Tilannearvion ja moraalisen pohdinnan jälkeen Fager ampuu lapsen täyteen nuolia tämän viimeisen armonanelun muuttuessa paljaan raivon ilmeeksi sen muuttaessa muotoon Fagerin kaltaiseksi. Paljonpa se auttaa kun on sidottu ja kymmenen jalkaa kuopassa.

Hauta itsessään menee maltillisella komppauksella, maagi Eloimin henkinäön kertoessa ettei Elyasumin kuolaamaa panssaria kantavaan soturin raatoon kannata koskea pitkällä tikullakaan, oh no. Hämmentävää mielenlujuutta osoittaen, tiimi jättää soturin lepäämään ja putsaa loppuhaudan, kantaen parin tonnin edestä kimalletta myytäväksi Piispanistuimeen historiasta kiinnostuneelle keräilijälle ja muodonmuuttajan raadon Hiidensalmeen sheriffille poltettavaksi.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 05, 2013, 18:26:16 kirjoittanut Sherrypie »

Poissa KadyXI

  • Viestejä: 2
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee! 3.12. Vaihdokas!
« Vastaus #10 : Joulukuu 05, 2013, 03:46:09 »
*köh* Eloim *köh*

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee! 3.12. Vaihdokas!
« Vastaus #11 : Joulukuu 05, 2013, 18:27:26 »
Todellakin, mutta äkkiäkös tuo korjautuu.

Jos pelaajista tahi muistakin siltä tuntuu, saa täällä mieleen nousevista asioista höpistä, ei tämän tarvitse pelkkä meikäläisen muistiinpanoketju olla~

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee! 3.12. Vaihdokas!
« Vastaus #12 : Joulukuu 11, 2013, 02:47:09 »
10.12. Tornia puskee

Tiimin kuultua huhuja vanhasta torninrauniosta kallionkupeessa, sankarimme sukkahousuissa suuntasivat kulkunsa kohti tuota muinaisen maailman jäännettä. Juoruavat kielet kertoivat, että katsomalla tornin alla olevaan järveen saattoi nähdä tuon rakennelman jatkuvan ikuisuuteen... Tai hirviön, joka kuulemma asusteli sen tummissa vesissä.

Lähestyessään kohdetta he huomasivat sen katolla lepäilevän vartiomiehen ja lähtivät juttusille, päätyen lopulta vieraina hyvin savolaishenkisten isäntiensä kotiin turistikierrokselle. Läpi kivisten, pyöreitten hallien ja tyhjien tilojen, joissa lojuilivat laiskanpulskeat kotoaan ja velvollisuuksiltaan pakoilevat isäntämiehet, laskeutuivat joukon askeleet kunnes he lopulta saavuttivat kellaritilat, joista löytyivät mm. laiskottelijoitten kalansaaliit. Tärkeämpänä huomiona lienee kuitenkin omituinen käytävä, jonne tiimin kirkollinen isä katosi pimeyteen... kenties iäksi? (Joskin pelinjohtajan vastaukset kysymyksiin "prosentuaalinen sauma selvitä hengissä?" "100", "prosentuaalinen sauma päästä takaisin" "100" tuonevat oman epäilyksensä toki tuohonkin...).

Tällä välin isäntämiehet yläkerrassa ovat päättäneet, että nämä vieraat ovat "vakoojia alemmalta tasolta" ja pönkkäävät kellarinluukun kiinni. Noh, mitäpä ei sorkkarauta selvittäisi ja hetken päästä onkin nenästään vertavuotava isäntämies kuulusteltavana. Kuulustelu on jokseenkin sekavaa, mutta hiljalleen selviää että hän ja hänen kaverinsa asuvat "tällä tasolla" ja tahtovat nousta "ylemmille tasoille" koska siellä on parempaa ja puolustautuvat joskus "alemmilta tasoilta" hyökkäävien kannibaalien yrityksiltä vallata heidät tasonsa. Ota tästä nyt sitten selvää, toteavat pelaajahahmot ja potkaisevat miehen samaan tunneliin jonne heidän pappistoverinsakin katosi. Mies toki vastusteli kovasti, vihjaisten että hän pitää tästä ajasta. Hmm...

Mielenkiinnon hetkellisesti laskiessa ja Hobitti-trilogian toisen osan ensi-illan lähestyessä, pelaajat päättivät repiä auki "alemmille tasoille" johtavan luukun ja poistua paikalta veneellä, toivoen että kannibaalit hyökkäisivät ylöspäin. Kallion yläosista haetaan vielä hevoset talteen ja toivotellaan vartiomiehelle päivänjatkoja, johon tämä lupsakasti vastailee tietämättä alakerran tapahtumista sen ihmeempiä.

---------------

Siinä taisikin olla sitten vuoden 2013 viimeinen peli, meno jatkuu sitten kevään 2014 puolella uusin kujein~
Jos pelaajat jatkavat samansuuntaisesti, tiedä vaikka joku saattaisi tuolloin jopa suorittaa sankaruuksia ja saavuttaa toisen tason. To be seen!
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 11, 2013, 02:56:25 kirjoittanut Sherrypie »

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee! 14.1. Uutta vuotta!
« Vastaus #13 : Tammikuu 15, 2014, 13:03:05 »
14.1. Los Bandidos, ayayayyy!

Uusi vuosi alkaa Follannissa talven saapumisella ja seikkailijatiimin täydellisellä koheesion puutteella osan halutessa lähteä Suomeen tutkimaan muumihautoja ja osan suunnitellessa temppelinryöstöoperaatioita Afrikan viidakoihin. Apulaissheriffi Fager saapuu paikalle ja läimii porukkaa poskille kunnes urpot ovat ruodussa.

Sheriffin tietojen mukaan mustista hiisistä on saatu vain epäluotettavaa näköhavaintoa lounaassa Homeperseensuon lähettyvillä, mutta paikallisia matkalaisia piinaamaan on saapunut jonkinsorttinen bandiittijengi ja hän tahtoisi tästä eroon ennenkuin siitä tarvitsee tulla ongelmaa. Tiimi päättää järjestää väijyttäjien väijytyksen levittämällä huhuja tulevasta kauppakaravaanista (jota ei ole olemassa) siltä varalta että bandidokset kuulisivat ja tulisivat parhaaseen paikkaan väijymään. Fager toki vanhana desperadona tietää, että Kuolonkurvi, jyrkkä ja talvisin varsin liukas mutka joka on vienyt monet vankkurit, on paras paikka moiseen. Osa porukasta jää jälkeen kännäämään paikallisten deekujen kanssa siinä toivossa että rosmoilla on informantti sisällä loppujen lähtiessä talvivarusteineen metsään kykkimään.

Kolmantena yönä, alkuperäisen huhutiimin tultua mukaan "väijytettäviksi" massiivisine tarvikekasoineen, velhotar Gargamela spottaa ihmisen siluetin tarkastelemassa nukkuvaa "karavaania" ja adrenaliini nousee pintaan. Pidellen malttamatonta taistelija Hugea paikoillaan tämän halutessa mennä varoittamaan nuotiolla nukkujia, he odottavat pimeydessä ja pian puolisen tusinaa miestä tuleekin kohteliaasti pyytämään josko arvon matkalaiset luopuisivat kiltisti kaikesta arvokkaastaan. Gargamela läväyttää maagiset voimansa esiin ja viisi miehistä nukahtaa samantien, löpsähtäen lumeen tiedottomina. Viimeinen pyrkii kääntymään pakoon, mutta tarkka-ampujan nuoli Calcaneukselta pysäyttää hänet siihen paikkaan tarkalla niskalaukauksella. Täydellinen onnistuminen? Not a fucking chance.

Kaiken mentyä onnekkaasti nappiin Huge ahneuksissaan juoksee tielle kaivelemaan nukahtaneen bandiitin taskuja ja informaation puutteessa yksi "karavaanari" luulee häntä bandiitiksi, huutaen ja saaden muutamat bandiitit heräämään ja taistelu jatkuu. Lopulta tilanne rauhoittuu kolmen bandiitin kuoltua turhaan ja heidän vahtimiehensä päästyä pakenemaan takaisin päämajaan, vaikka Calcaneus saikin jäljitettyä häntä jonkin matkaa talvisessa yössä.

Fagerin raivottua Hugelle tämän töppäilyistä tiimi palaa paketoidut vangit mukanaan Hiidensalmelle, paitsi Calcaneus joka jäi jälkeen jatkaakseen jäljitystä. Sheriffi on tyytyväinen, paitsi ihmettelee hieman miksei näillä miehillä ole mukanaan hopeaa jota antaa takaisin ryöstetyille matkalaisille. Kuulustelusta selviää missä rosmojen piilopaikka on, paljonko jengiä siellä on ja että heillä on sisäpiiriläinen kaupungissa, joskin hän on enemmänkin freelancer joka myy tietoja muillekin. Oh, ja rosvot olivat yöllä rutiinikierroksella, eivätkä todellakaan ryhmän suunnitteleman "karavaanin" perässä. "Meinaan, ei me nyt idiootteja olla. Eihän täällä kaupungissa edes valmistella mitään karavaania lähtöön, duh."

Seuraavan askeleen suunnittelu on kovaa työtä ja sekalaisia vaihtoehtoja pyöritellään: välitön ryntäys piilopaikkaan ja lihamyllyä muistuttava taistelu 14 miestä vastaan, kyläläisten kasaaminen iskujoukoksi ja poliisioperaatio lähipäivinä, kaupungissa hengaavan vakoojan etsiminen vai jokin aivan villi kortti, kuten bandiitteihin soluttautuminen tai mustien hiisien kimppuun usuttaminen? Lopulta vakoojaa yritetään napata löysäranteiselle satunnaistarkkailulla ja informaation ostoyrityksellä ja kyläläisiä aletaan nostaa vihaiseksi joukoksi. Paria päivää myöhemmin, vakooja on edelleen missä ikinö onkaan ja reipas tusina miestä marssii soihtujen ja hankojen kanssa hirttämään pahantekijöitä. Grr.

Noh, harmillisesti näyttää siltä että pahantekijät ovat saaneet sanaa ja kadonneet kuin pierut Saharaan kalleuksineen, mutta sitähän ei voi tietää jos ei käy tutkimassa piilopaikkaa läpikotaisin. Sisällä kapeissa käytävissä oven takaa kuuluu mussutusta ja pakkohan se ovi on potkaista sisään. Seuranneessa kahakassa jokin venähtänyt, pitkäkyntinen humanoidi vetää porukkaa turpiin kuin viimeistä päivää. Huge hakataan tajuttomaksi kerran jos toisenkin, melkein murretaan polvea vasten kuin Batman nyt ainakin, Fager paralysoituneena naamaan tulleesta läppäyksestä lähes talloutuu hengiltä rynnäköivien maalaisten alle, yksi maalainen tappaa itsensä katkaisemalla vahingossa reisivaltimonsa, toinen taistelija paralysoituu likaisista kynsistä ja raahautuu kikattavan otuksen mukana pimeyteen MUTTA aikaisemmin fexicolaista vapaapainia harjoittanut apulaissheriffi suorittaa uskomattoman lennokkaan hyppytaklauksen ja voltin kautta repii olennon venähtäneen pään paikoiltaan.

Paikan puunaus tuottaa n. parisen sadan edestä rosvoilta jälkeenjäänyttä kamaa, mesta on muuten tyhjä ja turvallinen. Noh, ainakin melkein turvallinen. Alakerrassa on romuttunut, homeinen huone, jonka ovessa roikkuu kultainen riipus aurinkokaiverruksilla ja syvemmällä istuskelee nojatuolilla varjomainen, humanoidi hahmo, joka epäinhimillisesti nauraen nousee paikoiltaan seikkailijoitten häiritessä sen vankeutta. Ennenkuin ovi saadaan kiinni, aiemmasta pimeään raahaamisestaan hengissä selvinnyt taistelija ei ehdikään liikkua alta pois vaan otus pääsee hänen luokseen. Hän yrittää torjua kilvellään, mutta tuon sieluttoman olennon kynsikäs käsi vain pirstoo hänen suojuksensa ja tarraa häntä kasvoista, murskaten hänen leukansa ja imien hänen elämänsä hänen kylmenevästä ruumiistaan muun tiimin kuunnellessa voimattomana oven toisella puolen.

Fun times all around!
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 16, 2014, 01:13:17 kirjoittanut Sherrypie »

Poissa Sherrypie

  • Viestejä: 267
  • Liked: 1
    • Profiili
Vs: Kertsidunskun kronikat - Follannissa jytisee! 11.2. Pakanaraunioilla
« Vastaus #14 : Helmikuu 12, 2014, 02:10:02 »
11.2. Raunioita mä metsästän

Valitettavan tauon jälkeen Follannin metsissä ryskyy jälleen puolitusinaisen seikkailijaseurueen pohtiessa mitähän seuraavaksi tehtäisiinkään samalla, kun Calcaneus käy etsimässä mummon, jonka kellarissa on rottaongelma. Jyrsijät karkoitetaan ainakin pariksi tunniksi ja palkinnoksi saatu hillopurkki lämmittää mieliä. Koilisessa siintävät pakanarauniot kutkuttelevat kuitenkin enemmän ja köyhien sankarien matka loskaisen kelin läpi sujuu ongelmitta. Irtokoirien laumakin on helppo kiertää jäämättä sen ihmeemmin ihmettelemään miksi ne tiellä pörräsivät.

Vanhojen ja hyvin vähän käytettyjen tienpätkien muodostaman fraktaalikuvion keskikohta vaikuttaisi hyvältä paikalta etsiä raunioita, etenkin kun siellä täällä polkujen rajaaman alueen kulmissa on vanhoja riimukiviä. Tekstistä kukaan ei sitten saakaan selvää, mutta tekstiä se kuitenkin on. Valitettavasti päivänvalo ei tahdo etsijäin saavuttavan tavoitettaan vielä, vaan tuntien etsinnän lähetessä päätöstään on tiimin pakko vetäytyä yöpuille.

Vaan eipä ole rauhalla pilattu näitä öitä, kun täysin puun takaa (badum-chih!) iskevä harteikkaitten, humanoidien koiraihmisten (susia, sakaaleja, hyeenoja, mene ja tiedä) yllätysisku uhkaa vakavasti rampauttaa seurueemme siihen paikkaan. Velhotar Gargamelan hyvin ajoitettu uniloitsu, Calcaneuksen sopivasta piilopaikasta ylläpitämä nuolisade ja loskassa painivan taistelijarivin laadukas suoritus kuitenkin kääntävät tilanteen pian päinvastoin ja tasaisesti turpiinsa saanut joukkomme seisoo lopulta voittoisana kahdeksan koirulin seassa ilman omia tappioita. Mitä nyt välistä meinasi näyttää vähän rujolta kun ulvovat karvakasat moukaroivat miehiä kanveesiin, mutta lopputuloshan se on joka lasketaan.

Yöllisen huvittelun jälkeen puoli tiimiä herää mustelmat kolottaen heikossa hapessa hirveään löyhkään taistelija Hugen iloisesti ripustellen yöpuhteiksi nylkemiään nahkoja kuivumaan lähipuihin. One might wonder why. Muutaman kostean tunnin etsiskelyn jälkeen metsästä löytyy kahdeksan sisäänpäin käännetyn siirtolohkareen muodostama kivikehä, jonka etelä- ja pohjoispuolilta löytyvät mahdollisesti tasauksiin tai seisauksiin liittyvät merkkikivet. Tärkeämpää lienee kuitenkin kehän keskeltä löytyvä pienempi matalien kivien kehä, jonka keskellä on lumen alla suuri, tamminen kaivonkansi. Sorkkarauta helpottaa mahtavien tammilankkujenkin kanssa kun ei nostolenkkiä ole ja hetken ähistyään saa tiimi tien auki eteenpäin. Parimetrisen pudotuksen alapäästä aukenevat portaat alaspäin ja paikka muuttuu laadukkaan käsityön esimerkkitapaukseksi.

Tyhjiä saleja ja hämähäkinseittejä, pohdintaa suuren salin seinistä löytyvistä rei'istä ja niitten implikaatioista. Ansoja? Toisen kerroksen tukipisteet? Hankala sanoa, joten ensin käydään tutkimassa aivan muita mestoja ja päädytään suurten kynsien raapimalle ovelle, jossa on jotain ruskeaa töhnää aikojen takaa. Verta tai hilloa, ei voi tietää. Huge murskaa tunkatun oven auki, päästäen etumiehen vyöryttämään pikkutynnyri Ken II:ta eteenpäin ansojen varalta. Harmillisesti tällä kertaa se nimenomaan osui ansalankaan ja sai käytävän toisessa päässä viritetyn raskaan varsijousen humauttamaan lähes kuolettavalla voimalla etumies Dornia lonkkaan, yhä voimakkaan myrkyn halvaannuttaen tältä jalan alta ja saaden kivun säteilemään koko kylkeen. Hugen ja Calcaneuksen nopea toiminta myrkyn poistamiseksi pelasti miehen hengen, mutta eihän hänestä kävelemään olisi vielä ties miten pitkään.

Ansan loputkin osat löytyivät syvemmältä, minne joku oli rakentanut kevyen barrikadin ja valmistautunut räimimään varsijousilla hengiltä jokaisen huoneeseen pyrkivän. Ilmeisesti aika oli kuitenkin ollut puolustajia vahvempi, sillä kaksi muumioitunutta miehenruumista istui seinää vasten nojaillen, sylissään reppujaan puristaen. Epäkuolleita peläten päätti muuan taistelijoista murskata raadot ennenkuin kukaan lähtisi sorkkimaan laukkujen sisältöä. Tässä välissä pelinjohtaja tarkistaa yksityiskohtaisesti, miten lyönnit tapahtuvat ja kun vastaus on moukarilla ylhäältäpäin niin että selkäranka murskaantuu, on pakko uskoa "jos raato irtoaa seinästä"-ehdon toteutuvan ansasta.

Violetti välähdys riimun aktivoituessa, sekunnin murto-osan pysähtyneisyys ja helvetti irti.

Valtaisa palavan kaasun massa ryöpsähti räjähtäen ilmoille, puskien tietään huoneesta ulos ja käytäviin, peittäen kauempanakin odottaneet seikkailijat infernaaliseen syleilyynsä. Keuhkot täyttyivät hehkuvasta kaasusta, varusteet ja liha paloivat matalan, kaikenpeittävän jylyn täyttäessä hiljaiset salit ja onnettomien uhrien ruhot paiskautuivat päin mustuneita seiniä. Pimeyden laskeutuessa valkohehkuisen silmänräpäyksen jäljiltä, ei kuulunut enää mitään. Kahta tuntia myöhemmin Calcaneus, ainoa hädin tuskin henkiin jäänyt, nousi vaivalloisesti pystyyn, ravisti palaneet vaatteenriekaleet yltään ja lähti suuntaamaan pois. Kerättyään toki ensin kaatuneitten toveriensa maalliset varat, luonnollisestikin.

Ainoa talvivarustus ulkona odottaneen makuupussin lisäksi olisi Hugen edellisenä yönä nylkemä koiramiehen turkki, märkänä ja kylmänä mutta tyhjää parempana. Jos se vielä seuraavana yönä ei olisi houkutellut lajitovereitaan paikalle, elämä olisi ehkä ollut helpompaa. Nohevana miehenä Calcaneus kuitenkin ehti hylätä turkin hämäyksenä ja piiloutua hangen alle sopivan syrjään etteivät omituiset hybridihirviöt havainneet häntä, mutta hän joutui samalla viettämään alastomana ja liikkumattomana märässä maassa monia minuutteja, tunnon paetessa kylmenevistä sormistaan...

Seuraavana päivänä taas maileja vaellettuaan alkoivat väsymys, nälkä, vammat ja kylmyys lopultakin saada otetta tuosta urhosta ja rahapussi kourissaan Calcaneus tuupertuikin tienposkeen, eikä hän siitä enää saanut itseään nousemaan. Näin päättyi sen retkikunnan tarina, ehkäpä seuraavalle kävisi paremmin, ehkäpä...

****

Pitkästä aikaa TPK odottamattoman kyvykkyyden osoituksen jälkeen, ykköstason tiimi veti kahdeksaa kahden kestonopan yllätyksestä hyökkäävää petoa pataan mutta sortui varomattomasti sorkkimaan selvää ansaa. Ai jai.